Mutta matkan varrella on tehnyt mieli mennä hakemaan puska pois, tai ainakin keventää sitä vähän.
Kyse ei niinkään ollut tämä historian uniikein tai muuten maailmaa mullistanut pala musiikkia, vaan modernin yhteiskunnan näkökulmasta katsoen rohkean aiheen tuominen musiikkiin; todisteena siitä se, että se suututti feministit.
Nyt, feministithän tottuneesti jatkavat sitä perinaisellista piirrettä, että abstraktin ajattelukyvyn omaaminen tuottaa konkreettisen, henkilökohtaisen ja tunnepohjaisen ajattelun painottuaen, hieman vaikeuksia. Siksipä tästä syystä feministeille poliittinen on henkilökohtaista, ja etenkin henkilökohtainen poliittista. Jos nyt sanoisin sen suurempia säästelemättä, että kummasti validiksi poliitiseksi huolenaiheeksi nähdään 50 % ihmiskunnan edustajiston vihaaminen, ja tämän jälkeen hyvänä kakkosena tulevat ne "sukupuolipetturit", useimmiten kauniit naiset jotka kykenevät rakastamaan miestänsä.
On siis selvää että kappale jossa nainen fantasioi siitä että mies naisi hänet, tai jossa nainen suorastaan kosii miestä, on jotain niin hirveää että jopa kolmansien maiden naiset jäävät ongelminaan siinä kakkoseksi. First things first, kuten meillä ameriikkojen yhdysvalloissa sanotaan.
Mutta sitten tulee se kuuluisa perkeleellinen moka.
Tästä ilmeisesti pelästyneenä, ja modernin yhteiskunnan valtarakenteet tunnistavana oli Kristan tai ainakin hänen takana oleva henkilökunta ja PR-koneisto keksinytkin tehdä "korjausliikkeen" jolla voitaisi lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla.
Siinä siis toistuu melko kulunut klishee: Krista mojauttaa suukon naiselle esityksen lopuksi.
Äkkiä löytyykin uusi merkitys: Kristan ja Suomen biisi on kannanotto homoliittojen puolesta.
Mentiinpä siinä vielä niinkin pitkälle, että koko Kristan biisi oli oikeasti omistettu naiselle!
Tämä ei kuitenkaan voi olla totta, sillä se ei ole sanojen perusteella biisin alkuperäinen sanoma:
I don’t think there are no ladies who will give you cuter babies
Isn’t that amazing?
Now, that sure is amazing!
Kun lukee Suomen biisin sanoja, niin se oli alunperin meinattu miehen ja naisen väliseksi (ellei sitten nainen voi hedelmöittää toista naista), joten tämä poliittisesti korrekti veto meni vähäsen kohti ryppyreikää. )
Mutta tässä mentiin samalla metsään.
Nyt, en väittäisi että tuo musiikkiesitys esimeriksi olisi ollut minun henkilökohtaisen suosikin, eli Norjan erinomaiseen kappaleeseen verrattuna ehdotonta voittaja-ainesta - vaikka myös ihmettelen miten Tanskaan liittyvät Irlantilaisen kansallismusiikin piirteet ja anti - niin on selvää että tuo Kristan huomiohuoraava veto potkaisi takaisin.
Kaikkialla maailmassa ei olla niin lampaita, että suvaittaisi vähemmistöterrorismia ja sen pakonomaista survomista kurkuista alas.
Krista Siegfrids: Tasa-arvoviesti oli voittoa tärkeämpää
Niin näemmä oli, ja juuri se tässä onkin vialla. Jos mennään laulukilpailuihin, on tietysti aina ensimmäisenä prioriteettina laulu.
Tietenkään ihmiset eivät äänestä kappaletta joka ei heidän mielestään ole hyvä, mutta miten moni kokee erityisen houkuttelevaksi ajatukseksi sen, että heidän lähikirkko on pakotettu vihkimiään avioon heidän tyttärensä jonkun toisen naisen kanssa, tai heidän poikansa jonkun toisen miehen kanssa?
Ehkä juuri se osa, joka takaisi meille perinteisen sijoituksen häntäpäähän? Tai sitten he olivat vain myötätuntoisempia meille, kuin meidän "paskat naapurit".
Suomen euroviisu suututtaa maailmalla – ”Poliittinen provokaatio”
Asia, minkä meidän narsististuneen yhteiskunnan huomiohuoraavimpien henkilöiden tulisi oppia, on se että aina ja automaattisesti kaikki huomio ei ole hyvää huomiota. Samoin toimivaa ei tarvitse korjata.
Vastaavat korjausliikkeet on muuten nyt nähtävissä myöskin SDP:n leirissä. Se on ainoa puolue vasemmalta, jota tätä nykyä olen sympatisoinut ja uskonut siihen, mutta jopa senkin moderni suunta on erittäin vaarallinen.
Kirjoittamani juttu siitä, miten vasemmisto on unohtanut ensimmäisen rakkautensa, ja saanut tilalle häpeän, on tullut toisintona ulos mediassa näiden viimeisimpien tapahtumien myötä.
Ja seuraava juttu onkin kuin deja vú jokaiselle Fundamentin lojaalille lukijalle, nyt kun Timo Soini on sanonut erittäin osuvasti, ellei jopa purevasti:
Soini: Duunarimies ei kiinnosta vasemmistoa
Miten tämä liittyy Kristaan?
Siten, että vasemmiston kannattaisi nyt ottaa opikseen, eikä alkaa kiukutella, jäätyään kiinni nolosta puolueidensa feminisoimisesta ja agendansa uudelleen määrittelemisestä.
Soini ehtana "sovinistina"
Eipä sillä, ei minua juuri liikauta, päinvastoin, jos vaikka änkyräpunavihreät menestyvät heikosti. Mutta sitten jos suht terveellä pohjalla toimivat vedetään mukaan piehtaroimaan samaan kuralammikkoon, on meillä enää silloin Kokoomus ja epäillyttävän hyvin heidän kanssaan toimeentulevat hang around-puolueet, ja yksi ainoa kunnon vastavoima, eli Perussuomalaiset (Timo Soinille täydet pisteet myös tässä asiassa - hänen kimppuunsa saamansa primitiviireaktiot, iskulauseklisheet ja chewbaccapuolus ovat kaikki merkkejä siitä, että nyt ollan osuttu johonkin!).
Vaikkakin oikeistossa pidetään hang around-jäsenten puolta myötäloukkaantuneen itkuiseen tapaan:
Katainen Soinille: "Tarvitseeko joka asiasta haastaa riitaa?"
Vaikka onhan se shokki, kun on joku joka ei latki uutterasti takalistoa.
Soini vastaa sovinistiväitteisiin
- Kun puolustaa julkiset potkut saanutta SDP:n miesministeriä, saa kimppuunsa SDP:n miehet. Siitähän tässä on kysymys, toteaa Soini Yle Uutisille.
- SDP:llä on enää vain kaksi miesministeriä, se on fakta. SDP:n kannatus miesten keskuudessa on romahtanut ja se on nyt heidän mielestä minun syyni, vaikka syy on SDP:n politiikassa, keskitytään eurotukipaketteihin työllisyyspakettien sijasta.
Soini pitää kritiikkiään oikeutettuna.
- Se osui arkaan kohtaan. Siitä meteli.
Tieto on, että se Liisa Jaakonsaaren heittämä feministisen massakontrollin iskulause, 'tämä on ehtaa sovinismia', ei ole muuta kuin olkiukko.
Se toisaalta viestitsee, että naiset ovat jalustalla ja heitä ei saa arvostella, koska sellainen olisi naisvihaa eli misogyniaa. Näin naisille annetaan rajaton valta, mitättömällä vastuulla.
Mikä siitä tekee olkiukon, on se, ettei SDP:n omien tuplastandardien, jotka hyödyttävät yksinomaan naisia, osoittaminen ole vihaa millään mittarilla naista kohtaan.
Samoin kiintiöiden ja poliittisesti korrektien lakien maassa, jossa naisilla on yksinomaan hyötyä sukupuolestaan, ja he voivat nousta sen avulla korkeisiin paikkoihin (koska muuten "sovinismi", aivan kuten Jaakonsaari todisti) sellaisen väitteen heittäminen kuin:
Tämän päivän proletaareja ovat pienipalkkaiset, pätkätöitä tekevät naiset, joille koulutustaan ei takaa enää nousun portaita.
Jos tämä väite ei vie kättä spontaanisti otsaan, asentoon "naamapalmu", niin sitten elää unessa ja massakontrollin liekoissa.
Tämä on juuri sellainen väite missä sana "miehet" on korvattu sanalla naiset.
Emme enää elä aikana jolloin mies voisi tehdä uran ja leivän perheelleen kuten ennen.
Vaan elämme aikana jolloin naisten taloudellinen riippuvaisuus on ollut jo kauan historiaa, mutta silti he valitsevat ylöspäin naimisen.
Puhumattakaan siitä, että asiat eivät voi olla Jaakonsaaren mainitsemalla tavalla maassa jossa vallitsevat seuraavat faktat:
• Asunnottomista 80% on miehiä, yömaja-asukeista 95%, kuin myöskin vangeista.
• Työttömistä pääosa on miehiä.
• Tarkkailuoppilaista pääosa on poikia.
• Koulutuksen ja työelämän ulkopuolisista nuorista poikia on suurempi osa kuin tyttöjä (15%)
• Toimeentulotukea saavista 40% on yksinäisiä miehiä.
• Asuntojonojen enemmistöistä on valtaosa miehiä.
• Jo ikääntyneiden vanhempien luona asuvista aikuisista on 80% miehiä.
• Mielisairaaloiden asiakkaita 2/3 – miehiä.
Mitä siis Liisa Jaakonsaari tarkoitti?
Sitä, että he aikovat myöskin jatkossa jatkaa naisten suosimista!
PS. Pitää sanoa vielä näin lopuksi, että vaikka en tätä pidäkään minään päiväkirjana, niin oli kyllä tuo viikonloppu suorastaan karmaiseva.
Se alkoi erinomiasen hyvin. Mutta vaikka en pidäkään sitä minään huonona enteenä, että keittiössä heiluessani, keväistä onnea puhkuvana hieman kuten Kummelien sketsistä tuttu Koistinen, tulin tönäisseeksi suuren kattilan kipolleen - kattilan joka oli täynnä liotusvettä - kyllä meinaan nauratti, kun pääsin kuivaamaan lainehtivia lattioita ja tiskipöytää, joka tuli ainakin nyt puhtaaksi.
Seuraavaksi oli Suomen peli, jota kohtaan minulle oli suuret odotukset. Mutta turpaanhan sieltä tuli niin että lotiona kävi. Asiaa lievensivät rakentelemani keväiset cocktailit. Toivoa oli vielä Euroviisuissa.
No, siellä saatiin lisää lunta tupaan; asia joka oli tunti tunnilta selkeämpi.
Tämän jälkeen vielä myöhästyin kyydistä, joten jälkipelit kaupungin yössä eivät tulleet myöskään kyseeseen.
Sunnuntaisessa krapulahorroksessa sitten hetkeksi virkosin, kun Suomi teki pronssipelissä suurenmoisen nousunsa, vain saadakseen äärimmäisen kirvelevästi turpaansa rankkarikisassa.
Sitten vielä illan kolmasti kruunasi ("pun intended") kun meidän nenäkkäät naapurit ottivat kullan, voittamalla finaalissa kannustamani Sveitsin.
Mitä tulee tuohon Ruotsin juhlimiseen, niin on pakko heittää seuraavasta ilmoille pienimuotoinen kysymys - eli mikä on yleensä se ryhmä, joka Ruotsissa sytyttelee autoja palamaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti