maanantai 1. huhtikuuta 2013

Pääsiäisteksti: Totuus Kestää Koettelun


Puheenaihe: Biologisessa tietämyksessä on ihmisen kokoinen aukko, sanoo amerikkalaistiedemies

Tämä artikkeli on erinomainen ja sarjassa "jokaisen pitäisi lukea tämä".

Elämme nykyisin aikaa, jossa syytä ja seurausta saa tutkia, mutta vain jos lopputuloksena on sen seikan varmistus ettei millään saa olla minkäänlaista tarkoitusta. Yksi sana: nihilismi (moniarvoisuuden perusta).

Vaikka evoluutioteoria luokitellaan tieteeksi, on se vain teoria.

Mutta samalla se on teoria jossa evoluutiosta puhutaan personoidussa muodossa aina kun siitä puhutaa, aivan kuten sillä olisi jokin pyhä päämäärä ja tarkoitus, jonka mukaan koko sen alainen luomakunta toimii!

Samoin, jos sitä kohtaan esittää arvostelmia, on se suora hyökkäys "kaikkein pyhintä vastaan" ja hyökkääjät ovat saatanoita.

Vaikka juuri se että se lasketaan tieteeksi pitäisi olla perusoikeutus ja oletus sille, että siitää pitää - käyttääkseni hieman kansanomaisempaa kieltä - koetella paskat pihalle.

Esim. kvanttifysiikka ei suoranaisesti ole tutkimuksen ala jossa menemme "eteenpäin" - ei! Vaan siinä menemällä eteenpäin, kohtaammekin muinaiset, ja jo taaksejätetyt, periaatteet joihin ei tule muutosta. 

Eräs ongelma onkin, että tiettyyn alaan keskittyneellä tieteenhaaralla yritetään kumota asioita, joihin kyseisen suuntauksen ei edes lähtökohtaisesti olla oletetun ottavan kantaa.

Unohtamatta sitä naiivia kuvitelmaa, että "tiedeyhteisö" olisi homogeeninen ja hermeettinen totuussneuvosto. Se ei ole. Myös siihen sisältyy koulukuntien päteminen, uralla eteneminen ja sen laulujen laulaminen jonka leipää syö. 

Toinen maailmansota ja sen jälkeinen aika ovat olleet erinomaisia esimerkkejä totuusneuvostoista. Kommunismi oli tieteellistä. Natsismi oli myös tieteellistä. Nyt meillä on puolestaan globaalisti levinnyt poliittinen korrektius, jonka toimintaperiaate on 1:1. Unohtamatta "ainoaa oikeaa" talousjärjestelmää, eli kapitalismia, jota käytännössä pidetään eräänlaisena luonnonlakina. 

Mutta sen omaksuneet ihmiset ovat ylpeitä, ja eivätkä voi uskoa miten joskus ihmiset ovat olleet niin lapsellisia että ovat joskus ajatelleet erilailla kuin heidän itsensä on käsketty ajattelevan.

Kuten näkyy, niin tämä asiantila vaikuttaa moneenkin seikkaan. 

Ei vaan tieteeseen ja todellisuuden määritelmään, vaan myöskin politiikkaan. 

Jos Yrjö Kallinen sanoi: ympäristö ajattelee ihmisessä. Niin Sartré myönsi että 'humanistin henki näe yksilöä'. 

Miten oikeassa he olivatkaan! 

Tämän logiikan "argumentteja" tyypillisesti ovat: "Niin mutkun kaikki tekee niin!" tai "Sä oot vanhanaikainen!"  Mutta minä sanon että moraalin ja totuuden on iloittava toisistaan, niin myös meidän.

Mutta palatakseni vielä alkuperäiseen artikkeliin, niin eräs ongelma mikä tuleekin todellisuusneuvostoille ja joukkosieluiselle lammaslaumalle, on siinä samassa instanssissa mihin koko mystiikka perustuu: se on henkilökohtainen kokemus. Tällöin transdenttiset asiat joita ei voida fyysisesti mitata, ovat niin majesteetillisen pelottavia että jotkut jättävät ne kokonaan laskuista pois.

Ja mystiikanhan perimmäinen tarkoitus on todellisuuden välitön kokeminen.

Kysymys voikin herätä, että pitäisikö uskonto hylätä ja siirtyä suoraan sen ytimeen?

On silti vastaus ei.

Uskonto on kuori, pinta, josta kaivaminen pitää aloittaa.

Ei siksi että se on ikävää, vaan siksi ettet voi aloittaa kaivamista pinnan altakaan.

Se on mahdollisuus joka pitää säilyttää, jota pitää tukea ja johon tulee suhtautua siihen kuuluvalla arvokuulla ja epäröimättömällä kunnioituksella. Kuitenkin ilman joukkosieluista pakottamista.

Uskonto on tällöin sukua huumorille, joka näkee miten naurettavaa kaikki on isossa ja todellisuuden mittakaavassa.

Mystiikka on tällöin sukua seksille, jota ei voida selittää koskaan niin hyvin, kuin se voitaisi kokea, että tietäisi mistä puhuu - tällöin hengelliset huijarit, gurut ja leipäpapit ovat juuri niitä "haista mun sormia"-miehiä, jotka sinun tulee sivuuttaa. (Toisaalta, huumori usein on myös seksin airut).

Henkinen kasvu on joka tapauksessa jotain mitä kapitalismi ja kommunismi eivät onnistuneet kitkemään pois ihmisistä, ja vaikka näiden ynseän materialististen ja hengettömien periaatteiden tyhjön voikin aistia, on ihmisten oireilu esimerkkinä siitä että kaikki ei ole ok.

Vai voidaanko sanoa että asiat ovat ok, kun kansa muistuttaa arvotyhjiössä eksyneinä vaeltavaa laumaa lampaita, joiden toiminta pahimmillaan tuo mieleen kaiken toivonsa ja uskonsa menettäneiden sotilaiden viimeiset elämöinnit valloitetussa asemassaan, jonka vihollinen on jo saartanut?  Tai aina ei tarvita suurtakaan asiantilan muutosta, niin animalistinen luontomme tulee esille, näennäisen aikuisemme alta.  Näin toimivat ihmiset joiden ydintarkoitus on riistetty, ja annettu vaihtoehto vain harvojen saavutettavissa, tai jo niin epätyydyttävä ettei sen tavoitellulle nähdä merkitystä. Iskee eksistentialistinen tyhjiö.

Tämä selittää myöskin sen miksi esim.hengellisyyden irvikuvaksikin kutsuttava Islam saa käännynnäisiä länsimaissa, vaikka on selvää että sen uskonnon päämäärät on muualla kuin hengellisessä kasvussa. Kyseinen uskonto ei pidä sisällään sanaa "maallinen" edes, samoin sen käsitykset tuonpuoleisista palkkioista ovat käytännössä täysin 1:1 aikansa ylimysten ylellisyyksien (monta vaimoa, ja viiniä niin paljon kuin napa ruskaa) kuin myös kidutusrangaistusten kanssa (islamilaisessa helvetissä porukka palaa, ja kun he ovat aikansa palaneet, vaihdetaan heille uusi iho joka sitten taas poltetaan - mutta mistä saakka sielulla on ollut iho?). Eli on selvää että kun kansakunnat kusevat oman pyhättönsä päälle, ja sulkevat sen ovet ihmisiltä, ovat he valmiita ottamaan jopa huonommankin paimenen johtajakseen. Heillä on hengellinen puutostila.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti