Se käsitteli seksuaalirikollisten kuntouttamista vankiloissamme.
Kuntoutusohjelma Stopin ryhmään pääsivät he, joita pidettiin kaikkein kuntoutuskelpoisimpina.
Nyt, seksuaalirikolliset ovat sitten jännä juttu.
Jos normaalisti liberaali ja rikollisia kohtaan hyvin hellä yhteiskuntamme pitää barbaarisena sitä, että rikoksista rankaistaan, ja pöyrisyttävänä että jos törkeitä rikoksia tehnyt toivoton tapaus lähetettäisi viettämään vuosia joiden luku merkitään kahdellä numerolla, eikä yhdellä.
Mutta sitten kun on kyse seksuaalirikollisesta, niin tällöin kaikki lynkkauksesta raakaan kastraatioon saa massat väkivaltaiseen kiimaan - myös naiset, jopa itseään pasifistiseksi kutsuva hippifeministi joka vuodattaa krotiilinkyyneleitä "miesten väkivaltaisesta ja sotaisesta maailmasta", nyt huutaa veristä murhaa kun syytetyn penkillä on ehta raiskaaja.
Katsos, juttu on siinä että tuplastandardien ja virallisen totuuden maailmassa, johon meidänkin maamme kuuluu, on raakuus ja kiusaaminen sallittua aina kun kohde on oikea.
Nyt, joku voi kysyä: "Ei kai se nyt ala puolustella raiskaajia ja pedofiilejä?!"
En.
Minä en puolusta ketään, vaan minä, joka tunnetaan lepsun ja vastuuttoman rangaistusjärjestelmän arvostelijana, hyökkään pikemminkin tuplastandardeja ja valheita vastaan.
Jos sinä voit kannattaa kuolemantuomiota raiskaajalle, et sinä voi kieltää sitä murhaajaltakaan. Piste.
Ja kyllä; murha on vakavampi asia kuin raiskaus, vaikkakin yhteiskuntamme lainsäädännöstä näkee, että meihin on massakontrollilla iskostettu se asenne, että ne ovat yhtä vakava asia.
Vankilaan joutuessaan nämä - olivat he sitten lavastettuja raiskaajia tai oikeita - ovat niitä, jotka joutuvat ns. lisko-osastolle, johtuen siitä että muut vangit saavat meriittejä heidän hakkaamisestaan. Sitä en tiedä liittyvät ns. vankilabändärit (naiset jotka rakastavat rikollisia) tähän käytäntöön kuinka paljon, yleensä syyksi riittää taustamotivaatio "en voi rakastaa miestä/tuntea häneen seksuaalista vetoa, jos hän ei ole rikollinen".
Mutta mennäänpä nyt tähän varsinaiseen juttuun.
Seikat jotka minua rupesivat kiinnostamaan, liittyvät psykologiseen puoleen - minua kiinnostaa suunnattomasti psykologia ja se mikä saa asiat tikittämään, ja toimimaan kuten ne toimivat.
Stop-kuntoutusryhmässä ei ollut vain pedofiilejä, vaan jutussa haastatellut olivat pikemminkin ryhmää joka on sekaantunut joille osuvampi nimi on efebofiliit. Raiskaukseksi rikoksensa muutti automaattisesti se, että laki katsoo etteivät tuon ikäiset voi suostua seksiin itseään vanhemman kanssa, vaikka varsinaista väkivaltaista ja pakotettua väkisinmakaamista ei olisikaan tapahtunut. (Huomaa, toinen tekijöistä oli käyttänyt hyväkseen 15-16 vuotiaita teinityttöjä, jotka olivat puolestaan saaneet häneltä vastapalkaksi päihteitä. Saksassa esim. seksi heidän välillään olisi ollut lain mukaan sallittua.)
Kun vangeilta oli kysytty laukaisevia tekijöitä, oli lista erittäin mielenkiintoinen, sillä siinä oli seuraavat seikat:
- Yksinäisyys
- Humala
- Seksin puute
- Pettäminen
- Nöyryyttäminen -& nöyryytetty(-nä oleminen)
- Katkeruus
- Pettymys
- Alistaminen
- Stressi
- Mustasukkaisuus
- Provosointi
- Flirttailu
- Viha
- Filmit
- Lehdet
- Huumeet
- Nettiporno
- Itsetunto (huono/ylihyvä)
Mielenkiintoista eikö totta?
Tummennetut seikat liittyvät suoraan Fundamentissa käsiteltyihin naisen seksuaalisen vallan väärinkäytön uhrien yleisimpiin ongelmiin.
Samoin epäilemättä ns. laasaslainen ATM tulee väkisinkin mieleen tuosta listasta - kaikki ATM:t eivät ole seksuaalirikollisia, mutta seksuaalirikollinen on lähes poikkeuksetta ATM? Tällöin jos tämä ATM & naisen seksuaalinen valta ja sen väärinkäyttö-ongelma saataisi aisoihin, voisi se vaikuttaa myönteisesti myös seksuaalisrikollisten syntyyn?
Kuten katolilaisista papeista näemme, on seksuaalisuuden voima niin suuri, että sen sublimoiminen harvoin luonnistuu ihan tuosta noin vain - energia patoutuu, kunnes padot murtuvat ja tämä energia etsii tietänsä johonkin. Näin on syntynyt parafilia, ja fetissi. Seksuaalinen poikkeavuus, on seksuaalista poikkeavuutta.
Tällöin ei ole kumma että listalla on monia negatiivisia tunteita.
Samoin, eräs tyypillinen seksuaalisen vallan väärinkäytös on se että "annetaan ymmärtää, muttei ymmärretä antaa" - sitä naiset kutsuvat flirttailuksi, silloin kun se tapahtuu miehen kanssa jolle aiotaan antaa, mutta myös silloin kun tarkoituksena on käyttää sitä itsetuntonsa kohottamiseen, tai jonkun muun "pelin voitoksi" luokiteltavan asian saavuttamiseksi - tällöin kohteena on pahaa aavistamaton mies, jolla ei ole oikeutta valittaa siitä että hänen tarvetietoisuuttaan on ryöstöviljelty, vaan hänen pitäisi ymmärtää "että ei tarkoittaa ei", vaikka häntä olisi miten seksuaalisesti provosoitu. (vrt. Lutkamarssi - joukko epäkypsiä huomiohuoraavia misandristeja hakemassa oikeutusta exhibitionismilleen).
Lainaus jutusta onkin todella kiintoisa:
"[Heikki]Takkunen [Stop-ohjelman johtaja, psykologi] kertoo, että tällainen mies voi luoda aikuisen kanssa korkeintaan liikesuhteen. Aikuinen seksikumppanina olisi aivan liian hallitseva.- Hän voi kokea, että vain viaton, puhdas ja kyynistymätön lapsi ymmärtää häntä, Takkunen sanoo"
Mikä minua alkoi tässä kiinnostamaan, onkin nyt se, että yrittääkö feministit "syyttää syyttäjää" sillä eikö viattoman, puhtaan ja epäkyynisen kumppanin vastakohtana ole tyypillinen feministi? Voisiko olla että nämä miehet ovat saaneet impulssin kieroon kasvamiselle siitä, että he ovat joutuneet haavoituvassa kehitysvaiheessaan feministisen, henkisen väkivallan uhriksi? Tämä selittäisi sen, miksi naispuolisia seksuaalirikollisia on vähemmän kuin miespuolisia. (Toisaalta tähän sopii myös aivan hyvin tyypillinen moderni, narsistinen nainen jolle kaikki kritiikki naista kohtaan kuitataan "naisvihaa"-kortilla, mutta joka silti itse käyttäytyy lähimmäisiään kohtaan erittäin antisosiaalisella tavalla)
Eikä kyse ole tietenkään pelkästään feministeistä, vaan jo rakenteellista väkivaltaa ja hyvin valikoivaa negatiivista seksismiä (tuplastandardit) miehiä kohtaan harjoittavassa yhteiskunnassa - kehitys jonka takana luonnollisesti feministit ovat.
Maskuliinisuuden puute on myöskin eräs tekijä, sillä seksuaalisesti miehen kuuluu olla vallitsevampi osapuoli, mutta jos tähän seksuaalisuuden komponenttiin puututaan, samalla maskuliinisuutta demonisoiden, voi olla lopputuloksena melkoisen arvaamaton tapaus. Todellakin, elämme yhteiskunnassa jossa toinen on tasa-arvoisempi kuin toinen, ja tällöin naisten eduksi menevä positiivinen seksismi ja femdom-kulttuuri jossa maskuliinisuus on demonisoitu, kasvattaa ihmisiä kieroon. Maskuliinisuuden ja apinamachouden, tai raiskaajana olemisen välille on vedetty yhtysuuruusmerkit. Sen sijaan tervehenkinen maskuliinisuus on piilotettu onnistuneesti, ja jos tasa-arvoa on ainoastaan se miten voimme parantaa naisen asemaa, on tällöin myös ainoa sukupuolisuuden oppiminen miehille sitä miten olla kosketuksissa feminiiniseen puoleensa, ja naisille taas "vahvana naisena oleminen" merkitsee sitä että he imitoivat apinamachomiehiä.
Ja, vielä yksi juttu. Joka on lukenut kyseisen jutun, voi pistää merkille että toinen miehistä oli homoseksuaali (jolla oli myös poikaystävä vankilan ulkopuolella). Tällöin emme voi olla kiinnittämättä huomiota siihen, että kyseessä on kuin suoranainen oppikirjatapaus mitä tulee seksuaaliseen poikkeavuuteen ja sen esiintymismuotoihin - etenkin niihin yhtäläisyyksiin joita esiintyy juuri tälläisissä tapauksissa.
”Pitkä kliininen kokemukseni ja psykoanalyyttinen tutkimukseni ovat saaneet minut vakuuttuneeksi siitä, että useimmat homoseksuaalit reagoivat tiedostamattoman tasolla johonkin, mikä on puuttunut heidän varhaiskasvatuksessaan – taustalla on ylikontrolloivia äitejä ja poissa olevia isiä. Sen lisäksi toinen homouden pääsyy on lasten ja nuorten seksuaalinen hyväksikäyttö. Erään v. 1992 tehdyn tutkimuksen mukaan 37 % homoista oli joutunut lapsena vanhempien miesten raiskaamiksi.” - Homoja eheyttänyt psykiatri ja professori Charles Socarides
Todellakin, hyväksikäytetystä tulee hyväksikäyttäjä - mikä on jo vanha ja hyväksytty tieto. Hyväksytty siksi että se on poliittisesti korrektia tietoa. Kun taas toinen, ja myös toistuvan kaavan osoittava tieto, puolestaan ei ole enää poliittisesti korrekti, joten siksi siitä on nykyisin vaiettu.
Mitä muuten tulee homouskysymykseen, niin suosittelen että luet lisää Charles Socaridesista tästä. Huomattavaa onkin että tässä artikkelissa paljastuu, että kyseinen psykiatri ja professori teki täsmälleen samanlaisen havainnon "homofobia"-kortista (”Homoaktivistit syyttävät meidän kärsivän homofobiasta, taudista, jota ei ole olemassakaan, vaan joka on homojen keksimä sairaus, joka heijastaa heidän omia pelkojaan.”) kuin minkä on tehnyt myös Fundamentti - samalla kun osoitti kyseisen kortin poliittisen alkuperän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti