perjantai 1. helmikuuta 2013

Oikea Äärivasemmisto ja Äärioikeisto

Hieman aiemmin kirjoitin kyseenalaisesti kokoontuvista ryhmistä, eli katujengeistä. 

Kieltämättä viimeisimmät uutiset voidaan niputtaa saman kategorian jatkumoon.

Hajanainen lauma, hajottamalla hallittu kansa alkaa omata yksilöitä jotka ovat huomanneet että kaikkien sodassa kaikkia vastaan, on syytä omata jonkinlainen joukko mihin kuulua, niin tuo taistelu on helpompaa.

Joukko tosin voi joko lauma hyeenoita tai susia, mutta lauma se on siltikin.

(Täydellinen Järjestelmä on pro-kansallisvaltio. Vasemmistolaisten anarkiassa ja oikeistolaisten libertanistien valtiottomassa utopiassa lopputulos olisi hyvin pitkälti sama kuin nyt, mitä tulee jengeihin, mutta vain ekspotentiaalisesti pahempi).

Katsotaanpa nyt tämäkin uutinen:


Radiojuontaja otti kiivaasti kantaa natsien mollaukseen



Olen samaa mieltä Rennen ja Iidan kanssa (hänelle pointsit, ei voi kuin arvostaa näitä naisia jotka uskaltaa ajatella itse, eivätkä ole joukkosieluisia bimboja).

Tämä artikkeli tuo esiin ehkä kaksi Suomen median ja politiikan väärinkäytetyimpää sanaa: "rasismi" ja "suvaitsevainen". Mutta jo niin moni tietää, että pystyn näkemään miten fasadit huojuvat. Kaatuakseen hetkenä minä hyvänsä!

Eräs ironian riemuvoitto on siinä, että Islamia ja natsismia voidaan arvostella täysin samoilla perusteilla, mutta silti suurimpia "natsittajia" ovat suvakit jotka puolustavat Islamia!

Samoin Paavo Arhinmäen facebook-statuksessaan mainitsema tokaisu siitä että yksittäistapauskiin vetoamisen on aika loppua, on vähintäänkin huvittavaa, sillä eikö juuri suvakit, joita eritoten löytyy vasemmalta päin, ole heitä joille kaikki heidän eturyhmiensä kyseenalainen toiminta on "yksittäistapaus"? Jolloin tämän "rasssissmia!"-kontekstin huomioon ottaen voisin neuvoa vilkaisemaan ryhmään jotka ovat rikkaus, ainakin mitä tulee raiskaustilastoissa esiintymisiin.

(Tuosta puukotustapauksesta sen verran, että nyt pitäisi myös olla tarkkana että ne tutkimukset saadaan tehtyä loppuun. Jos se oli vasurien oma false flag, niin se on kuin tuplajuustopurilainen pekonilla.

Mutta sen ei välttämättä tarvitse olla false flag.)

Tilanne on nyt se, että me elämme dialektisia aikoja, jotka ovat omiaan herättämään tälläistä kehitystä.

Dialektinen aika oli viimeksi erityisen voimakasta 1900-luvun alussa, ja se huipentuikin kahteen maailmansotaan ja uusien valtiomuotojen ilmestymiseen ja katoamiseen näyttämöltä.

Silloin jo historiankin valossa on täysin luonnollista, että äärimuodostumat ja radikalisoitumiset alkavat ilmetä. Asiaa ei myöskään auta se, että meillä rupeaa olemaan kaksipuoluejärjestelmä, jossa hallituksessa on kaikki eliitin edustajat, ja kansan asialta vieraantuneet päättäjät. Loput edustavat sitä toista puoluetta, mutta he edustajineen on joko oppositiossa tai sitten heiltä ei kysytä, sillä he kuuluvat tähän kansaan jonka asioista päätetään.

Mihin nämä suvakit ja vasemmistolaiset nyt käyttävätkin energiaansa, on siihen, että he väittävät mustaa kiven kovaa valkoiseksi, ja haukkuvat kaikki toisinajattelijat rasisteiksi - unohtamatta, että he vailla mitään ongelmia kehtaavat esittäytyä sananvapauden ja liberaalimman yhteiskunnan kannattajina.

Se on samaa sarjaa, kuin että yrittäisi opettaa sikaa laulamaan; sika ja laulunopettaja vittuuntuvat sydänjuuriaan myöden. Samoin ei kansalle mene enää läpi tuo sumutus, mitä tulee maahanmuuttajien ja Islamin aiheuttamiin ongelmiin, joten turhaan suvakit hakkaavat päätänsä seinään.

Paitsi, tuleehan siitä sen verran meteliä ja hysteriaa lietsotuksi, että huomio siirtyy muualle vasemmiston ongelmista - aivan kuten valtamedia todistetusti vihertävine toimittajineen pitää yllä "persuvainoa", ja näin tekevät poliittisen propagandan kannalta töitä suoraan puoluetoimistoille!

Ei siis ole sattumaa että Perussuomalaiset joka ovat kansan puolue (sisällissodan johdosta oikeisto onnistui omimaan isänmaallisuuden itselleen, mutta jos nyt pysähdyt ja mietit, on internationalismi varsin oikeistolainen ajatus kaikkine globalististen pyrkimyksiensä, ja ylikansallisine suuryrityksineen) vetää ansaitustikin pidemmän korren.

Tämä saa vasemmiston vaikuttamaan katkeralta ja kateelliselta huutelijalta - moni voi varmasti muistaa presidentinvaalit ja Vihreät, sekä heidän regressiivisen riehumisensa?

"Äänestä meitä me vihataan persuja!"
"Mitä muuta te tarjoatte?"
"Haittaveroja!"

Ironia on nimenomaan siinä, että tälläiset kolmannen tien liikkeet, mitä Perussuomalaisetkin ovat taipuvaisia edustamaan, ovat erittäin liikuntakykyisiä ja joustavia - ne voivat vastata ajan haasteisiin paremmin kuin tunnustuksiinsa jähmettyneet, vanhentuneet puolueet. Tämän vuoksi ne voivat joissain määrin edustaa samaan aikaan oikeistoa, ja joissain määrin vasemmistoakin, ja juuri tällä hetkellä kansallisena, työväen oppositiopuolueena, Perussuomalaiset ovat lähestulkoon äärivasemmistoa, siinä missä hallituspuolueet äärioikeistoa! Sillä hallituksessa on vallassa Kokoomus, joka on kapitalistinen porvarispuolue, ja sen puhaltaessa pilliin, nämä sen hallituskumppanit (tai prison bitchit) kyllä hyppäävät. Kun taas Perussuomalaiset kannattavat työväen, että kansankin etuja. Ei heidän kannatuksensa ole sattumaa, se on osoitus kansan heräämisestä.

(Poliittisen heräämiseni aikaan minulla oli kaksi puoluetta joista jompaa kumpaa piti äänestää, ne olivat SKP ja Perussuomalaiset, mutta koska herääminen ja vaihtoehtojen punnitseminen sekä koettelu jatkui, valitsin jälkimmäisen - tämä oli sentään aikoina kun minua sanottiin "äärivasemmistolaiseksi" tai ihan suoraan "kommunistiksi" - kukapa olisi uskonut?).

Entä miksi sitten perussuomalaiset liitetään äärivasemmistoon?

No, minäpä kerron.

Vasemmistolaiseen terminologiaan kuuluu se, että propagandassa yleensä kaikki viholliset ovat äärioikeistoa tai fasismia (natseja kutsuttiin tästä syystä fasisteiksi, ei kansallisSOSIALISTEIKSI) koska halutaan antaa vaikutelma että "ne ovat mahdollisimman kaukana meistä".

Mutta se ei enää toimi. Bluffi on paljastettu, ja jos vasemmisto haluaa pelastaa itsensä, on minulla ehdotus.

Ratkaisu jonka ehdotan edustaa ns. win-win-diiliä.

Lyhyt vastaus on: palattavan "ensimmäisen rakkautensa" pariin.

Tämän hetkinen vasemmiston tilanne, on olla pallo hukassa.

Tietysti aina taputetaan itseään selkään, ja aika ajoin muistutetaan siitä mitä on tehty työväen hyväksi, mutta eihän sellainen nyt enää riitä.

Miksi ei?

Siksi että toimitana hieman kuten Kokoomuksen "puutarhapuolue", mikä meinaa tässä tapauksessa sitä että vasemmisto on suomalaisessa kaksipuoluejärjestelmässä enää lähinnä hampaaton räksyttävä rakki, joka haukkuu Perussuomalaisia sydämensä kyllyydestä, mutta ei pidä kapitalisteja ja elitistejä poissa kansan ovelta.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti