Nyt, tämä ei ole ensimmäinen kerta kun Fundamentti kumoaa sen urbaanin legendan, ettei naiset olisi väkivaltaisia.
Itse asiassa onkin eräs feministisen sairauden vakava oireilu, että naiset joita on pidetty väkivallattomana ja lempeänä sukupuolena, pystyvätkin väkivaltaan aivan yhtälailla kuin miehetkin.
Johtuuko se siitä, että feministinen oikeutus naisen väkivallalle, ellei jopa suoranainen rohkaisu siihen, on tehonnut?
Vai johtuuko se siitä vaikutuksesta minkä hysterian perinteiset oireet tekevät yhdistyessään naisen luontaiseen emotionaalisuuteen, ja tunteenpohjalta toimimiseen, unohtamatta nykynaisen lisääntynyttä päihteidenkäyttöä, mikä näkyy esim. nousseena testosteronin määränä?
(Tähän voisi vielä lisätä hieman esoterisemman konseptin: yleensä jos suhteen tasapainossa pitävä maskuliininen polariteetti on vähäinen, alkaa feminiininien puoli lisätä omaa maskuliinisuuttaan, jolloin koko paletti lopulta romahtaa. Tämän näkyessä tyypillisesti ilmiönä jossa nainen suorastaan vihaa miestään joka feministien ohjeistuksen mukaan on luopunut munistaan, suhteen päänä toimimisestaan ja korvannut sen esim. perinteisillä naisten roolin toimilla. Jokainen tietää sen ilmiön, jossa nainen rankaisee miestä siitä, että mies on kohdellut naista liian hyvin!)
Oli syy mikä tahansa, tärkeintä naisen arvostelussa on tekoihin katsominen, sillä naiset ovat "kovia puhumaan" (jokainen nainen sanoo melkein aina sen saman myyntipuheen, mutta silti lopputulokset ovat niin kovin erilaisia, älä kysy miksi, totea: siksikö?), ja tästä syystä meidän pitää palata toteamaan se sama seikka minkä totesimme jo aiemminkin Fundamentissa:
Nainen harjoittaa väkivaltaa miestä kohtaan, koska mies ei saa lyödä takaisin. Ja lasta kohtaan sillä lapsi ei voi lyödä takaisin.
"No mutta tuo on ilmiselvää misogyniaa!!!1" - on kiekaisu jonka voin odottaa kuulevani nyt jonkun tuomiopäivän kalkkunan suusta. Tämän ulistessa näyttönsä ääressä, tupakkansa palaessa liekillä, johtuen hermostuneesta, hyperventilointia muistuttavasta hermosauhuttelusta, mikä johtuu tämän tekstin lukemisesta. (Mutta ääni muuttuu tyttömäiseksi ja lempeäksi, jopa kunnioittavaksi, jos vaikka kyse on jostain epämukavasta, kuten sotimisesta, palveluiden tekemisestä tai juoman tarjoamisesta baarissa - vain siitä ilosta että saan tehdä niin; "hei olen vain tyttö ja sinun pitää muistaa osasi miehenä" - jostain syystä yhtäkään feministiä ei hirveämmin niissä tilanteissa näy).
Siinä tapauksessa totuus on misogyninen asia;
Miehiäkin hakataan kotona - uhrit vaikenevat
Johtuen siitä että feministien itsensäkin mielestä naiset ja heidän tekonsa ovat vihattavia.
Mutta "naisen ollessa tasa-arvoisempi kuin miehen, on nainen vasta todella tasa-arvoinen"-lain perusteella, olemme kuitenkin nyt saavuttaneet tasa-arvoksi kutsutun tilan:
Törkeä perheväkivalta kohdistuu miehiin naisia useammin
Ja mitä minä sanoinkaan lapsista?
Todennäköisin tappaja lapselle on hänen oma äitinsä.
Yhtä usein lähisuhdeväkivallan kohteina
Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen Martti Lehden kokoaman Henkirikoskatsaus 2010:n mukaan vuosina 2002–2009 Suomessa surmattiin 46 alle 15-vuotiasta lasta. 63 prosenttia lapsista oli äidin surmaamia ja 28 prosenttia isän. Oma äiti on siis tilastotietojen mukaan todennäköisin alle 15-vuotiaan lapsen surmaaja.
Ensi- ja turvakotien liitossa vuosina 2004–2008 Vaiettu naiseus -projektia vetäneen psykologi Hannele Törrösen mielestä tähän on hyvä pysähtyä hetkeksi.
– Yhteiskunnassamme on vahva mielikuva miehestä tappajana ja väkivallan tekijänä. Suurimmassa osassa tapauksista näin onkin, mutta myös nainen kykenee väkivaltaan. Meidän olisi hyvä hyväksyä tämä tosiasia, eikä sen hyväksyminen vähennä yhtään miesten tekemän väkivallan tuomittavuutta.
Jokainen kykenee hyvää ja pahaan
Perhesurmien takia sisäisen turvallisuuden ministerityöryhmä käynnisti selvityksen perhe- ja lastensurmista. Selvitys on varmasti paikallaan. Toivottavasti selvitystyötä tekevä THL:n lähisuhde- ja perheväkivallan vähentämisyksikkö löytää uusia näkökulmia surmiin.
Väkivaltatyössä päästäisiin iso harppaus eteenpäin, jos uskallettaisiin tunnustaa, että jokainen ihminen kykenee niin hyvään kuin pahaan. Miehen näkeminen väkivaltaisena ja naisen näkeminen uhrina ei ole kovin hedelmällinen lähtökohta.
– Nykyisellään esimerkiksi neuvoloissa ei kysytä onko äidillä vaikeuksia hillitä raivoaan lapsen tai puolison kanssa. Sen sijaan kysytään käyttäytyykö puoliso väkivaltaisesti tai uhkaavasti, muistuttaa Törrönen.
Hannele Törrösen mielestä aika voisi olla kypsä sille, että lopetettaisiin patriarkaatin syyttäminen kaikesta maailman pahuudesta. On kohtuutonta, että nuoret miehet opetetaan tuntemaan syyllisyyttä omasta sukupuolestaan.
Lähde:
Perhesurmiin uusia näkökulmia
Elämme siis yhteiskunnassa, jossa lapsi on automaattisesti sen sukupuolen omaisuutta, joka on hänelle tilastollisesti vaarallisempaa seuraa. Miten niin massakontrollin aseita on käytetty kokonaisen kansakunnan eksyttämiseen? Kuten tekstinlainassa sanotaan, niin aika on kyspä sille että lopetettaisi patriarkaatin syyttäminen kaikesta maailman pahuudesta - todellakin, eikö Fundamentti nimenomaan ole ensimmäinen taho joka on osoittanut keisarinnan uudet vaatteet: patriarkaatti on 100% kuvitteellinen viitekehys, eikä sitä ole olemassakaan feministisen propagandan ulkopuolella! (Se on käytännössä kiertoilmaus mies-sukupuolelle, ja jokaiselle miehelle joka ei alistu feministiselle sorrolle).Ja sitten kun rupeamme pohtimaan, onko asianlaita niin, että meillä on vain muutamia syväänjuurtuneita, mutta äärimmäisen sairaita ja vastenmielisiä ilmiöitä vaivoinamme, joudumme sanomaan että eipä siinä taida pari juurta olla kyseessä, vaan koko ydin on mätänemispisteessä. Katsotaanpa ihmisoikeusjärjestö Amnestyn kantaa asiaan:
Amnestyn toiminta masentaa
Teko vai motiivi?
Minun yksinkertaiseen järkeen ei mahdu mitenkään ajatus siitä, että - Amnestya mukaillen - jotkut väkivallan muodot eivät olisi pahaksi tai ongelmallisia. Nyrkinisku on nyrkinisku riippumatta siitä, onko sen tekijänä tai kohteena mies, nainen, suomalainen, maahanmuuttaja tai vaikka turkulainen. Olen sanonut sen ennen ja sanon sen taas: mikään ei oikeuta väkivaltaa. Näkökulma on sama niin maailmanpolitiikan kuin yksittäisen ihmisenkin tasolla.
Amnesty sanoo, että naisiin kohdistuva väkivalta on, suoraan lainaten, "naisten ja miesten tasa-arvon edistämisen kannalta keskeinen ongelma".
Minä sanon, että TÄH? Muistakaamme, että asiaa on tutkittu. Naiset harjoittavat eri tyyppistä väkivaltaa kuin miehet, mutta määrissä tilanne on tasan. Amnestyn sanoma siis on, että tasa-arvo edellyttää naisten olevan miehiä väkivaltaisempia. Anteeksi, jos olen tästä eri mieltä.
Karmivan huono maine
Toinen hyvä syy kiertää kaukaa tämä viesti on Amnestyn maine. Useampikin naispuolinen henkilö on lähtenyt suunnilleen itkien Amnestyn toiminnasta pakoon, kun vihaa purskuava asenne on tullut esille. Eräs tässä kohtaa anonyymiksi jäävä naishenkilö sai Amnestyn kautta tukea jouduttuaan seksuaalisen väkivallan uhriksi. Myöhemmin hän rupesi heidän kautta auttamaan. Hän halusi, ettei työssä olisi sukupuolirajoja, että myös uhriksi joutuvia miehiä voisi auttaa. Tästä hyvästä hänelle näytettiin ovea ja hän sai kuulla pitkän, katkeran saarnan siitä että miespuoliset uhrit saavat mitä ansaitsevat.
Tämä kirjoittaja tuntuu jakavan tässä asiassa niin saman näkökulman kuin allekirjoittanutkin, ettei minun ole syytä lähteä sanomaan perässä sanoja jotka hän ehti viemään suustani. Mutta sen lisään, että tämä feministien "naisen väkivalta on ihan eri asia"*-kortti on jotain jonka feministit voivat pitää joko hiassaan, tai tunkea sen mitä kohteliaimmin perseeseensä, koska se on jo naurettava pöyristyttävyydessään. Väkivalta on aina väkivaltaa, ja se joko tuomitaan tai sitä ei tuomita asioiden hoitokeinona - muutoin, jos väkivalta on naiselle, ja kiellettyä miehiltä (myös itsepuolustuksessa naista vastaan), on tässä jälleen kerran kyse eräästä feminismin virheestä, eli siitä että taistellaan seksismillä seksismiä vastaan.
Ja kuten kommenteissa sanotaan, niin jos naista masentaa (masennus lienee sekin pääsääntöisesti miehiä piinaava sairaus) synnytyksen jälkeen, on käytännössä ok, että hän tappaa lapsensa - sitä ei tutkita tappona (tämä on abortin lisäksi eräs selkeä kehityssuunta johonkin missä naisen valta hänen omasta kehostaan, on jo ulotettu johonkin sen ulkopuoliseen).
Nyt, vielä lopuksi mietitään että mitä jos väkivalta ja muut antisosiaaliset ilmiöt, olisivat yhtä sallittuja niin miehille kuin naisille?
Mieti, jos miehellä ei olisi fyysiseen väkivaltaan liittyviä rajoituksia?
Mene baarissa jonkun lihapään luokse, joka kultakäädyissään hieroo haaroväliään ja suupieliään, ja miettii mielessään 5 parhainta väkivaltavideota.
Ja kun olet hänen luonaan, ala tingata häneltä ilmaista juomaa, ja jos hän ei anna, niin läppäse hänen olut-tuoppinsa pohjasta hieman ylöspäin juuri kun hän on ottamassa siitä hörppyä, tai sitten vain lätkäise wanha kunnon avari ympärikorvia.
Mikä parasta, lihapää ei saa lyödä sinua! (Jos olet nainen, sinulla ei ole fyysisiä seuraksia kusipäisyydestä.)
Mutta jos hän tekisi sen, niin hän luonnollisesti olisi se pahis, joka saisi luultavasti porttikiellon, kutsun oikeuteen ja yhteiskunnallisen stigman.
Muussa tapauksessa voit jatkaa siitä mihin jäit, ja esim. tehdä sitä rasittavaa kännisen ämmän kirkuvaa honotusääntä, johon on sekoittunut ihmisen kommunikoinnista tuttuja lauseita, jotka luonnollisesti ovat keksittyjä: "miltä tuntuu hakata naisia senkin raiskaajapedofiilisikahomo!"
Loppuillan voisit sitten mennä kruunaamaan siten, että menet kirjoittamaan jonkun exäsi auton, tai siltä näyttävän, kylkeen pilkkaavia nimiä, niin että se näyttää kuin merestä nousseelta ilmestyskirjan pedolta. Yhteiskunta kuitenkin ymmärtää, että exäsi ansaitsi sen, mitä oli niin väsykkä ettei edes osannut riidellä/mitä oli niin mulkku että häntä ei voittanut riidoissa. Tai sitten, oli vain kiva saada tietää miehen reaktio, sillä tuo jos joku onkin paskatesti jolla varmasti nokitetaan kaikki edelliset vastaavat.
Ja jos kyseessä oli väärä auto, voit käskeä sen pahoillaan olevan omistajan miehistymään, ja lopettamaan turhista asioista valittamisen.
* Samaa retoriikkaa on käytetty myös Li Anderssonin toimesta mitä tuli äärioikeiston marssin/mielenosoituksen tiimoilta lähteneeseen äärioikeiston ja äärivasemmiston yhteenottoon. Li:n mukaan on "täysin eri asia" kun äärivasemmistolaiset vastamielenosoittajat harjoittavat väkivaltaa, kuin se että äärioikeistolaiset sen tekisivät. Nimittäin Li:n mukaan äärivasurithan vahingoittavat korkeintaan aineellisia kohteita. Siispä ilmeisesti äärivasemmiston "aineellisiin kohteisiin" luokitellaan niin äärioikeistolaiset, kuin myöskin poliisit ja ne loput ihmiset jotka osuvat kohdalle? Melko hurttia huumoria voidaan sanoa olevan sen, että tuosta äärioikeiston marssista/mielenosoituksesta tuskin olisi tullut mitenkään väkivaltainen, jos sitä kuuluisa toinen osapuoli ei olisi vaivautunut tulemaan paikalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti