Ainoa missä media oli oikeassa, oli se että äänestysprosentti jäi niin alhaiseksi.
Mikä on sinänsä ymmärrettävää, sillä eduskuntavaalit ovat kuitenkin ne merkityksellisimmät vaalit. Totta kai, kunnallisvaaleillakin on oma merkityksensä, mutta erityisesti ne ovat paikallisvaalit, joista voi aistia tietty ilmapiiriä mitä tulee alueiden poliittisiin arvoihin ja asukkaiden suuntautumisiin.
Toinen tosiasia minkä tämä osoittaa, on siinä, että porvari äänestää aina ja pitää jatkuvasti huolta omista eduistaan. Mutta kansan valtaosa, eli työläisten luokka puolestaan ei sitä tee. Jytky on ilmiönä se, joka on kuitenkin osoitus siitä että kansa on herännyt, ja täten voidaan sanoa että suunta on parempi - elämisen, palkkaorjuuden ja virallisen totuuden luoman apatian ja toivottomuuden ilmipiiristä on alettu hieman jo heräilemään.
Jytky kun nyt tuli puheeksi, on sanottava että kyllä tälläkkin kertaa jytkähti, vaikka media nyt koittaakin raamittaa asiaa täysin toisenlaiseksi.
Analyysi: Rökäletappio Soinille, neljännesmiljoona äänestäjää hylkäsi perussuomalaiset
Hieman faktaa mielikuvien sijasta, saanen esittää.
Vuoden 2008 kunnallisvaalien verrattuna, tilanne on siis seuraava:
- Kokoomus menetti 285 paikkaa
- SDP menetti 337 paikkaa
- Keskusta menetti 440 paikkaa
- Perussuomalaiset saivat 752 lisäpaikkaa (heillä on nyt 1195 kunnan- ja kaupunginvaltuutettua)!
Eli kyllä näidenkin vaalien voittaja on selvä.
Mitä vielä voisi sanoa, on se että nyt kun Vihreiden syöksykierre rupeaa olemaan melkolailla sitä luokkaa että heidän poliittinen liikehdintä muistuttaa pääasiassa kuolinkamppailua, osoittaa se että periaattettomuus ja petturuus kansallisella tasolla eivät pidemmän päälle riitä kuin innostamaan niitä cityanarkisteja jotka tuntuvat olevan uusiutuva luonnonvara muutenkin.
Huomattavaa onkin, että Tampereellakin on tuntunut Kokoomus ja Vihreät tulleen oikein hyvin toimeen päättäessään kaupungin asioista - asia mikä kertoo paljon siitä miksi vaalitulokset ovat tälläisiä.
Ja mitä Kokoomukseen tulee, niin se enää alkaa olla viimeinen kansan vihollinen ja eliitin edun valvoja, ja niin kauan kun vanhat puolueet muuttuvat pikkukokoomuksiksi oitis pienimmänkin tilaisuuden saatuaan, on selvä että jytkyt ovat vasta alkusoittoa suuremman taistelun alkamisesta. Kansallinen yhteys jota nämä internationalistit pelkäävät kuollakseen, on tästä varma merkki.
Eiköhän olisi nimittäin turvallista sanoa, että jos kaikki olisivat äänestäneet, olisi Kokoomuksen prosentuaalinen suosio enempikin 10% luokkaa, sillä aktiivinen porvaristo ja wanna be-kapitalistien määrä loppujen lopuksi aina häviää kansan harmaille massoille - sille suurimmalle kansalliselle yhteiskuntaluokalle eli työväestölle ja sen reserville.
Mutta eräs seikka missä Kokoomus osasi toimia fiksusti, oli se kun se jätti perussuomalaisten mollaamisen omalle viholliselleen, eli punavihreälle vasemmistolle, mikä taas sai heidät kollektiivisesti näyttämään entistä pienemmiltä, kaikin puolin. Tai juuri sellaisilta kuin ne ovat, kovia puhumaan, mutta teoissa vastuunkanto on yhtä kuin muka-vihollisen kelkkaan astuminen (on unohdettu "se ensimmäinen rakkaus"). Parempi rehellinen vihollinen, kuin vilpillinen ystävä, eikö muka?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti