Tuleeko tästä Suomen erikoisin nettipiraattien oikeudenkäynti?
Salalataajat tutkintaan
Ensimmäisenä tietysti tulee mieleen että voi kyllä nakertaa jos tästä saa rapsut.
Ja seuraavaksi, heti näin välikysymyksenä:
Arvon musiikkiteollisuus, te jotka olette taiteen ja siitä ansaitsemisen elinvoiman puolustajia, ettekä suinkaan pelkän rahan vuoksi tässä mukana - kuinka usein tälläisiä ratsauksia on tehty ei-valtavirtabändin tuotannon latausten johdosta?
Ei tarvitse vastata.
Toiseksi mieleesi maalautuu skenaario siitä, kun Suomen valtio avustaa kansainvälistä kapitalismia, ja lähettää SuPon erikoisryhmän tekemään iskun jonkun teinin tykö.
Ovi murretaan, ja huoneeseen heitetään kyynelkaasupaukku. Teini taltutetaan 8 poliisin voimin, ja viedään oikeuden eteen pää pussitettuna ja kädet raudoitettuna selän taakse.
Vaan kolmantena, mikä tässä ajatusleikissä on keskeistä, on kysymys, että voisiko tämä olla salaliitto?
Mietitäänpä.
Allekirjoittanut pitää salaliittoja enemmän matematiikasta, eli siitä, että lasken asioita yhteen faktuaalisten todisteiden kautta, tietysti myös intuitiota käyttäen, jos asia niin vaatii.
Mikä kai on ominaispiirre persoonallisuutyypille(ni) INTJ (aka. the Mastermind/ Nero)?
Nyt, ei millään pahalla Robinia kohtaan, mutta jos otetaan esittäjän status häneltä pois - eli esittäjän joka siis ei ole sama asia kuin materiaalia luova ja kirjoittava taitelija, vaikka voihan se joissain tapauksissa olla sitäkin ("singer-songwriter"), niin ei kuitenkaan tässä tapauksessa, jolloin ei siis oikein jää mitään, ei ainakaan sellaista jota ei voitaisi korvata.
Frontside Ollie eli ns. läpimurtohitti, oli kappale jonka oli sanoittaneet muut, eikä enempää eikä vähempääkään kuin musiikin ammattilaiset/henkilöt joilla on kokemusta aiheesta, eli Jimi Constantine (aka. Jimi Pääkallo) ja Sana Mustonen.
Käsittääkseni Robin ei ole myöskään kirjoittanut kappaletta. Jolloin varsinaisen läpimurron insinörisöivät taustajoukot, ja näitä läpimurtoja hyväksikäyttäen myös ollaan tultu tilanteeseen jossa ollaan juuri nyt.
Eli perusosasien osalta varsinaista esittäjää ei olla toistaiseksi tarvittu lainkaan koko palettssa.
Ja mitä tulee lauluun, niin kukaan joka tuntee vokaafiltterit jotka laulavat artistin puolesta oikein, huomaa että niitä on ainakin Frontside Olliessa käytetty. Maasta ehkä löytyy sen verran laulutaitoisia teinejä ettei sitäkään olisi tarvittu, mutta tämän hittisinglen kohdalla sitä nähtiin parhaaksi käyttää.
Onko Robin siis yksinomaan 100% laskelmoitu vastaus tilaukseen saada suomeen oma Justin Bieber? Tuon kysymyksen vastaus on tietysti niin selvä, että tämän voi ottaa retorisena kysymyksenä.
Mutta oliko tällä mikrotähteydellä muukin tarkoitus?
Nimittäin nuo oikeudenkäynnit ja ratsaukset herättävät epäilyksiä.
Ne ovat epätavallisia.
Robinin musiikkia myytiin edulliseen hintaan, midprice-hintaan, mikä takasi siis sen että ostolämmön ollessa korkealla kaikki teinit voivat hankkia musiikkia ns. viikkorahabudjetilla (taas yksi syrjintä normaaleja artisteja kohtaan, eli ns. omilla ei levy-yhtiön starbanrakennus-suunnitelmilla nosteessa oleville).
Itse asiassa, Hesburger-hampurilaisravintolaketju lähes kirjaimellisesti pakkosyötti tämän musiikkia lykkäämällä levyn mukaan kohderyhmälle suunnattuihin hampurilaisaterioihin.
Mutta tässä tuleekin se pointti, kun levikki oli varma, niin operaatio varoittava esimerkki, jonka kesto kuitenkin oli ns. Idols-tähtiluokkaa, saattoi tuoda a. nostetta levy-yhtiön budjettiin ja b. varoittavan esimerkin mitä tapahtuu kun musiikkia lataa.
Mitä koitan sanoa, on se, että ehkä nämä monikansallisten, suurkapitalististen levy-yhtiöiden varoittavat esimerkit ovat siinä tuontitavaraa missä Justin Bieberinkin klooni?
Pitää muistaa että ei ole pitkäkään aika siitä, kun sai lukea kuinka joku yh-äiti oli saanut tyyliin miljardikorvaukset muutaman takavuoden hitin lataamisesta. Korvaukset joita hän ei voisi pystyä milloinkaan maksamaan. Reilua? Ei tietenkään! Kohtuullista? Hell no! Varoittava esimerkki? Fuck yeah you poor motherfuckers!
Kyyninen tosiasia on, että Robinin kaltainen tähdenlento pystytään luomaan tässä massakontrolloidussa kapitalistin navetassa, aika helposti. Katsokaa vaikka Idolssia, joka on musiikkibisneksen voitto musiikista, siitä aidosta ja turmeltumattomasta kyvystä luoda jotain joka kestää aikojen loppuun. Siinähän, jumalauta, ihan suoraan lyödään yleisölle eteen vaihtoehdot, joista yleisö valitsee periaatteella maksat joka tapauksessa (tuomareina julkkiksia ja levy-yhtiöiden edustajia, mistä saakka musiikkimakua on heiltä pitänyt kysyä?) mutta et voi valita vaihtoehtoja joista valita.
Tämä ei ole edes suunnattu Robinia tai tämän henkilöä vastaan, ei edes hänen menestystään. Itsekin olen muusikko, ja minua ei oikein koskaan ole jaksanut liikuttaa muu kuin oma ja suosikkieni (jos heidänkään) menestys, mutta sekään ei siten että kyse olisi diilin hajottajasta jos sitä ei kuulu. Musiikki on upea taide, jaloin taidemuoto jos lempifilosiani Schopenhaueria on uskominen, ja se ei saa mennä muun kuin luovuuden ehdoilla. Mutta nyt kyse on ennen kaikkea kapitalismin voimista, jotka jälleen kerran määräävät karjalleen rehun mitä nämä voivat käyttää. Levy-yhtiöt antavat musiikin ja soittolistat radioihin, ja radiot puolestaan ruokkivat trendiä sen minkä pystyvät. Porukka on tällä osa-alueella sivistymätöntä kuluttajamassaa, joka ei tiedä mihin pistää rajalliset rahansa, joten he ostavat sitä mitä käsketään.
PS. Jos ja kun tämä kirjoitus kilisytteli kellojasi, niin suosittelen voimakaasti lukemaan myöskin seuraavan kirjoituksen, saman aihepiirin pohjalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti