Koska on ikävä pilata kaunis syksyinen lokakuun alku, niin kerrotaan nyt alkuun hyvät uutiset, niin on sitten mukavampi niellä ne huonot uutiset.
Hyviä uutisia
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2010092812414357_uu.shtml
Syyssäät jatkuvat upeina – kyllä nyt kelpaa.
Me olemme päässeet nauttimaan upeimmasta kesästä miesmuistiin, ja syksy jatkaa samalla mallilla. Ah, eikö se ole onnea?`
Mutta nyt sitten vähän huonompia uutisia.
Syyssateita tulee ihan eri suunnasta.
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=2257312
Apina: "Hei, me olemme olleet täysin perseestä koko virkakautemme ajan ja ainoa missä olemme onnistuneet on korruptio ja maan päästäminen lamaan - joten mitäs sanoisitte jos nostaisimme sen kunniaksi palkkiotamme?"
Apinalauma: "JOOOOOO! NOSTETAAN!!"
*ääni nousee falsettoon..ja sekoittuu kohoavaan lorinan ääneen, mikä tulee siitä kun kansaa kustaan tyytyväisinä molempiin silmiin*
Enkös minä nimenomaan käyttänyt termiä “mafia” kuvaamaan meidän kapitalistista lobbarihallitustamme?
http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Maan+tapa+t%C3%A4ytt%C3%A4%C3%A4+j%C3%A4rjest%C3%A4ytyneen+rikollisuuden+tunnusmerkit/1135250438297
Ja että verot ovat nousussa?
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2010092912427524_uu.shtml
Pitäähän ne rahat palkkioihin jostakin saada...
Suosittelenkin täyttämään tämän addressiin, ja levittämään sitä kuin myöskin tätä blogia, sillä molemmat taistelevat tälläisiä antidemokraattisia ja kerrassaan pöyristyttäviä eliitin sortotoimia vastaan. Kiitos (ja kiitä itseäsi, nyt, kun huomaat tekeväsi sen mikä on tässä tilanteessa yksinomaan oikein).
Lääkärit, opettajat, poliisit..
Mikä heitä yhdistää?
On tullut rypäs esiin valeopettaja- , valelääkäri- ja valepoliisijuttuja.
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=2257637
Miten huomaamattoman hyvin nämäkin ovat selvinneet hommistaan (vaikka esim. lääkärin suhteen koulutus ja poliisin suhteen sopivuus epäilemättä ovat melko pakollisia kriteerejä).
Mitä siis tämä uutinen tekee, on se että se kyseenalaistaa länsimaisen statusajatteluyhteiskunnan ns. asiantuntijamyytin.
Puhumattakaan siitä että maailmassa tehdään liikaakin työtä (mihin tuo kehitys siis johtaa), tuhotaan korvaamattomia luonnonvaroja jotka muuten olisivat uusiutuvia, vain kapitalististen periaatteiden vuoksi (pitää tehdä voittoa vain jotta selviytyisi, tai sitten jotta vain olisi niin paljon rahaa ettei sitä pysty tuhlaamalla menettämään - molempi parempi). Lue lisää: Yhä useampi työ on sisällyksetöntä ja hyödytöntä. Onkin moraalisesti hyväksyttävää luistaa siitä, sanoo ruotsalaissosiologi. Lue jutusta mitkä ammatit hän listaa hyödyttömäksi.
Koulutusta pitäisikin reformoida - aivan kuten järjestelmää yleensä, niin ettei se ole enää turhaan aikaa ja energiaa vievä status-symboli. Ihmiset vaihtavat usein ammattiaan, nyt vieläpä jo ihan olosuhteidenkin pakosta, mutta silti siitäkin on tehty pitkällinen prosessi mikä edellyttää pitkäaikaista sitoutumista johonkin mistä harvoin voi olla varma; hyvin harvalta teini-ikäiseltä voi vaatia sen tietämistä mikä hänestä tulee isona, saati sitten patistamista johonkin vain sen vuoksi että se on tapana, sellainen on taantumuksellista - on totta että on parempi mennä eteenpäin, kuin jäädä jumiin, mutta tässä tapauksessa eteenpäinmeneminen voi olla umpisolmun vetämistä tiukemmaksi. Ja esim. Otetaan esimerkiksi ylioppilaaksi hankkiutuminen. Miten monelle se on akateemiselta kalskahtava status-symboli, jotta lopulta voi tehdä niitä ihan samoja paskahommia kuin mitä muutkin mikkihiiret – tällöin jos sillä ei ole muuta tarkoitusta ja määritelmää kuin turhamaisuus ja näyttämisen tarve, on sen arvo sama kuin on lumikasan joka on ulkohuusin katon päällä (mutta tulee kalliimmaksi, lukiolaisen kappalehinta on sellainen 6500€, lumikasan saa ilmaiseksi). Sitten jos vielä ajatellaan että näiden akateemisiksi työttömiksi valmistuvien ilon ovat maksaneet ne “amikset”, jotka ovat ammatitaidon hankkineina tahkoneet verovaroja tuohonkin ajankuluun, niin silti toisaalta ei välttämättä porvarillisten duunariarvojenkaan perässäjuokseminenkaan ole aina kestävä ratkaisu (työ valitaan vain rahan mukaan). Vaikka toisaalta, jos omaa elämän on sama mikä työnä on, kunhan se vain sopii kokonaiskuvaan. Sitten tietenkin on myöskin uusi ammattiryhmä, ja sen nimi on julkkis. En usko että tänä keltaisen lehdistön, idolssien, ex-fucktorien ja pigbrotheleiden aikana minun tarvitsisi erikseen mainita tällä alalla ansioituneiden turhimusten nimiä, mutta ongelma on tässäkin sama – kaikki eivät voi olla vain yhdellä alalla. Jos tämä johtaa siihen että ne anonyymit ja liian vähän kiitosta saavat massa-alat, jotka ovat kuitenkin yhteiskunnan rakenteen kannalta tärkeitä, unohdetaan, ei kaiken kaatumista omaan mahdottomuuteensa tarvitse mainita erikseen. Tässä tapauksessa siis kyseessä on yksinomaan julkkiksena oleminen julkisuuden itsensä vuoksi, puhumattakaan huomionkipeydestä ja suoranaisesta narsismista, eikä minkään ylevän tarkoituksen täyttämisestä niin että julkisuus olisi luonnollinen sivutuote. Tämä kuten myöskin muut toimimattomat ja tuhoisatkin yhteiskunnallisen disharmonian oireet, kuuluvat kaikki samaan lieveilmiöiden sarjaan joita vallitseva järjestelmä versoo.
Eli mikä on tämän takana, on taas kerran epätäydellinen järjestelmä, joka ajaa ihmisiä huonoihin ratkaisuihin. Aikaa ei voi tallettaa pankkiin, se kuluu jatkuvasti. Oravanpyörään sijoittaminen ei voi olla koskaan lopullinen ratkaisu – paitsi kun huomaa että on käyttänyt aikansa tulee ratkaisusta lopullinen. On yksi asia osata iloita yksinkertaisesta elämästä, siitä kun tuomalla peliin omat leiviskänsä omalla alallaan, kuin sitten se että elää vieraantumisen ja syrjäytymisen pelon tasapainossa ja uskoo että se on kaikki minkä elämä voi tarjota. Se on osoitus fetisismistä, siitä että väline on ottanut tarkoituksen roolin.
“Ikkunasta näen koululaisia; se itkettää minua. Minä en koskaan käynyt koulua, minä vauin olin koulusssa ja tottelin, sitten en enää totellut ja halusin vain päästä pois. En halua muistaa niitä aikoja. Minä olen jo kostanut.”
“Olen tavannut työmiehiä jotka ovat huomattavasti korkeammalla älyllisellä tasolla kuin jotkut professorit, ja silloin olen ajatellut: ei saa olla mitään sorron yötä eikä työn orjia, koska jokaiselle ihmiselle on työtä josta juuri hän nauttii. Mutta ketkä jaksavat tehdä työtä, joka on palkatonta?”
“Kapakassa ihmiset söivät ja joivat, tavaratalossa he tekivät ostoksia ja katselivat tavaroita, joita heillä ei ollut varaa ostaa; he lukivat huonoja lehtiä ja huonoja kirjoja; illalla he menivät elokuviin tai istuivat kotona katselemassa televisiota tai tuttavien luona juoruamassa; ihmiset elivät ja olivat onnellisia joskus, onnettomia josukus; tietämättä syytä siihen he elivät, ja syytä tietämättä he kuolivat – ei ole yritettävä osoittaa, että kaikki mitä he tekevät on naurettavaa ja arvotonta, on yritettävä paljastaa heille, että heidän elämänsä juuri sellaisena kuin he sen elävät on täynnä sisältöä ja merkitystä, jokainen hetki.”
“..ei tässä jumalauta ole kysymys taloudesta ja fiateista ja renaulteista vaan siitä että ihminen löytäisi elämäänsä tarkoituksen ja sisällyksen ja suunnan ja voisi elää niin kuin kasvi elää. Politiikkoja ohjaa vallanhimo, heillä on siinä työmaa, mutta tavalliset ihmiset tarvitsevat mielekkyyttä elämäänsä, he haluavat ahkeroida ja saada palkkansa, he haluavat nähdä lastensa kasvava, ja mitä he näkevät? Ja mitä he näkevät?”
- Lainaukset Pentti Saarikosken
Ja vielä lopuksi onnittelut päättäjillemme palkankorotuksista t: Täydellisen Järjestelmän virallinen blogi!
En keksi parempaa tapaa ilmaista tätä kuin tämä lopetusbiisi:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti