Mikael Jungner kirjoitti oppaan naisen saamisesta.
Voidaan sanoa, että hänen naamansa perusteella, ja saamiensa naistenkin perusteella, tuon kirjasen kirjoitti oikea henkilö (tarkoituksenani ei ole toki mollata Jungnerin ulkonäköä, mutta tarkoitan vain sitä, että harvemmin hänen kuvillaan on vuorattu teinityttöjen neitsytkammioita, tai harvemmin keski-ikää lähestyvät naiset postailevat hänestä kuvia valkoisissa boksereissa, joihin on tungettu 5 tennispalloa, asennon ollessa puolirivohko).
Se, jos komea mies opettaa iskemään naisia, ei ole mitenkään vakavastiotettavaa.
Mutta tässä vaiheessa tulee mahalasku myös Jungnerille; miehellä on statusta, ja tuskin rahatkaan kovin vähissä on.
Se trumppaa osaltaan koko paketin.
Siispä, katsotaanpa seuraavaa, ja nautitaan sen ohessa punainen pilleri.
Näin itsekkyyden aikana, sanat itsevarmuus ja itsetunto ovat ne ympäriinsä viskotut muotisanat.
Niillä ja niiden puutteella voidaan selittää ihan mitä vain.
Ehkä jonain päivänä me opimme sanan "yhteishenki"?
Luulen, että se on osana kauniimpaa huomista, niin kauan kun se ei vain tarkoita joukkosieluisuutta.
Siihen littyen.
Mikä tämän itsevarmuuden sijasta olisi parempi sana, olisi status.
(Naisten rationalisointihamsterointi aiheen pohjalta menee kutakuinkin seuraavasti: mies jolla on hyvä status ja paljon rahaa, on vain parempi ihmisenä, ja nämä statuksen ynnä muut johtuvat siitä. Tämä on lapsellinen, materialistinen ja sairaalloiden pinnallinen selitys kaikessa tyhmyydessän. Lisäksi siinä sanotaan rivien väleistä, että naiset jotka naivat ylöspäin ovat miestä huonompia/etsivät itseään parempaa, koska jos miehellä ei olisi enemmän "statuspisteitä" kuin naisella, ei nainen ottaisi häntä).
Vallitseva yhteiskunta sallii ja jopa rohkaisee naiset hypergamiseen ja Briffaultin lain edellyttämään käytökseen. Feminismi on hyvänä esimerkkinä modernista, tämän mahdollistavasta ideologiasta, josta et voi olla varma että onko se vain niin tyhmien vaiko vain niin epärehellisten naisten pariutumis-strategia, jossa esim. ahdisteluna nähdään kaikki sosiaalisuus, muilta paitsi YT-miehiltä. Näin ollen muiden pitäisi mukautua naisen henkilökohtaisiin komplekseihin ja pinnallisiin ailahteluihin, tai luopua täysin toivosta löytää itsellee (ei-pinnallinen) nainen joka uskoo rakkauteen, eikä materiaan.
Mutta kun selviämme tästä järjestelmästä, joka yksinkertaisesti kaatuu vielä omaan mahdottomuuteensa, me tällöin olemme sen uudistamisen edessä jossa yhteiskuntaluokat jotka osaltaan mahdollistavat hypergamian, katoavat.
´
Tällöin naisetkin joutuvat etsimään miehiä hieman omaperäisemmilla mittareilla.
Sitä odottaessa me lueskelemme näitä juttuja itsevarmuudesta.
Mitä taas tulee itsevarmuuteen, ja miesten syyllistämiseen siitä, että heillä pitäisi olla sitä, jotta naiset hyväksyisivät heidät, on se totta kai sontapuhetta. Ainakin siinä tapauksessa että naiset sanovat niin miehille, koska itsevarmuus kasvaa onnistumisista, on tästä syystä ilmeistä että jos naiset valitsevana ja investoivana sukupuolena eivät ole valinneet miestä, vaan aina torjuneet hänet, eivät he voi odottaa häneltä itsevarmuutta. Itsetunto menee enemmän tai vähemmän samaan kategoriaan.
