Islamisaatio Leviää: Suomen Peruskoulusta On Nyt Muutettu Koraanikoulu

Uusi islamin oppikirja ala-asteelle: Allah loi Suomen järvi-idyllin

Suvakki: "Siis meistä koulusta pitäisi poistaa uskonto, ja sen tilalla opettaa niinku näitä diversiteettejä ja moniarvoisuuden ihanuuksia."
Mädättäjä: "Hei tässä olisi kirja jonka mukaan muslimien jumala loi Suomen järvi-idyllit"
Suvakki: "JOO OTETAAN SE OTETAAN SE JOOOOOOOO!!" *ääni nousee falsettoon, ja katoaa ravistelevan orgasmin saattelemana, siten että jäljelle jää enää mullahin kutsu rukoukseen*

Tähän on siis tultu.

Kyllähän uskonto nyt kouluun kuuluu. Suomen tapauksessa kristinusko.

Se edustaa kansan omaa, sisintä henkistä ydintä. Joku voi sanoa, että se on kannanotto ja siksi se pitäisi ottaa pois, mutta minä sanon että juuri siksi se pitäisi jättää.

Kuitenkin nämä moniarvoiset ja suvaitsevaiset uskonnottomat juuri on tässä se vähemmistö, joten se että ne voi erikseen pyytää oman vähemmistöopetuksensa, tai vapautuksensa on ok - sen sijaan että koko koulu pakotettaisi heidän tunnustuksensa alaiseksi. Sillä joka tapauksessa se, että nyt ollaan menty tuohon suuntaan että oma uskonto trivialisoidaan, tullaan siitä seuraavaksi siihen, että sen vain korvaa uskonto joka on vahva ottamaan paikkansa - kuten nyt on käymässä (Islam on todellinen uhka, ja sen nousu länsimaissa korreloi täysin sekularisoitumisen kanssa). Kristinusko revitään pois, ja Islam jää, siinä sitä suojelee suvakit jotka saavat nähdä miten tämä vieraanvaraisuus tullaan maksamaan takaisin heille. (Kuitenkin 99% niistä, jotka vastustaa meidän oman uskonnon asemaa Suomessa, ovat niitä jotka vastustavat vain kristinuskoa, joten ritinä siitä että "lapsi on valinnut väärin" alkaisi oitis siinäkin tapauksessa, jos omat arvot nollattaisi tuollaisella "moniarvoisuudella", ja opetettaisi eri uskonnoista ilman erityisiä painotuksia.)

Muutenhan nykyisinkin kyllä opetetaan uskonnoista myös yleisessä merkityksessä, ja se on hyvä systeemi, kunhan on yksi dominantti uskonto sen kaiken keskiössä ja arvoja määrittämässä - aivan kuten on ollut tähänkin mennessä.

Ongelma onkin siinä, että tämä harmonia on näemmä äärimmäisen herkkä, ja on selvä että nyt kun islamisoiminen on tuotu ala-asteelle, on se asetettu jo täysin oman uskontomme rinnalle, ja tulee seuraamaan lapsia varhaisesta iästä alkaen. Se on myös tullut jäädäkseen, sillä niin kauan kun tämä kehitys jatkuu tulevat suvakit ja muslimit taistelemaan henkeen ja vereen siitä, että toisaalta "rauhan uskonto" voittaa vääräuskoisuuden - kristinuskon, ja sen mukana kaiken sen mikä edustaa Suomea ja suomalaista kansaa. Vihollisten viholliset ovat ystäviämme - you know?

Entä tarkoitanko tällä nyt sitä, että kannattaisin uskontoon - kristinuskoon se on - pakottamista?

En, vaikkakin kannatan sen asemaa valtion virallisena uskontona - henkisenä liikkeenä.

Enkä myöskään laske siihen syntymistä mitenkään siihen pakottamiseksi - sillä eikö Eroa kirkosta-porukka ole elävä todiste heistä, jotka ovat syntyneet kyllä kirkkoon, mutta sitten ovat ovet paukkuen sieltä lähteneet? Joten ei voida sanoa, että tämä olisi vaikuttanut heidän valtaansa ajatella, päättää tai valita. He voivat tietysti mennä koittamaan samaa muslimimaahan, ja sitten tulla kertomaan, että kuinka suvaitsemattomia me kristityn maan ihmiset olemme heitä kohtaan.

Muistutankin nyt luterilaisen kirkon perustajan sanoista:

Tästä näemme, kuinka järjettömiä ovat ne piispat ja hallitusmiehet, jotka harhaoppisia ja jumalattomia väkisin uskoon pakottavat ja surmaavat ja polttavat ne, jotka eivät annan itseään pakottaa. He ovat ottaneet vallan, jonka Jumala tahtoo yksin oikeudekseen pidättää. He käyttävät pakkoa siinä, missä ketään ei voida pakottaa ja vaativat sellaista, jota he itse eikä kukaan ihminen voi saada aikaan. Mutta tekemällä näin he osoittavat, että he eivät ymmärrä ollenkaan Kristusta eikä hänen sanaansa eivätkä näe, mitä Mooses tässä opettaa. Sillä näin he tekevät kristillisyydestä jonkunlaisen ulkonaisen naamarin, niin että he luulevat niitten olevan uskovaisia, jotka rangaistuksen pelosta tai häpeästä ulkonaisesti tunnustavat Kristuksen nimeä. He eivät huomaa, että tämä on yksinään hengen asia, täydellisesti vapaa kaikista ihmisistä. Ja niin on heidän pakko antaa se miekan ja tuomarin käsiin. Sillä kaikki ulkonainen laki ja uskonto tarvitsee välttämättömästi julkisia tuomareita, kuten Mooseksen laissa olemme nähneet. Tästä on seurauksena, että sanasta tehdään laki, uskosta työt, totuudesta ulkonainen muoto, ja siksi on vihdoin pakko käyttää miekkaakin.”
Martti Luther

Ja heti perään kerron siitä, että Islam on uskonto johon toki synnytään, tai sitten siihen käännytetään - pakolla tai ei - mutta siitä ei lähdetä ilman että saadaan yllensä kuolemantuomio. Samoin, jos kristillisyydessä pakotettu usko on pikemminkin epäuskoa, on Islamissa uskontoon alistaminen osa jihadia ja toimintaa joka lasketaan "käännyttämiseksi", ja joksikin jolla saa "muslimipisteitä".

Tästä syystä kristillisen valtion tukeminen on myös jokaisen vastuunsa tuntevan suomalaisen mitä tärkein velvollisuus, ja kannattavin työ!

Työttömien "Lopullinen Ratkaisu" Valmisteilla: Työryhmä Aloitti Pakkotyön Valmistelun

Työryhmä aloittaa osallistavan sosiaaliturvan kehittämisen

Kapitalistinen suunnitelma kumota työvoimalait, ja palauttaa työnorja entistä lähemmäksi orjan statusta, on siirtynyt jo suunnitteluvaiheeseen.

Nyt, periaate on yksinkertainen: (Kaikki) vastikkeellinen raha on työtä.

Näin ollen "osallistava sosiaaliturva" on oksymoroni.

("Kannustaminen" on tosin siitä hauskan makaaberi termi, että kannustaminen merkitsee kirjaimellisesti kannuksilla potkimista. Se jos jokin onkin kuvaavaa kapitalismin juhdalle, sillä ensiksi se potkitaan ulos ja sitten sitä potkitaan vähän lisää. Näin ollen kannustaa osallistumiseen, on kiristämistä, ja pakottamista siihen että työvoiman on nyt tehtävä voittoa kapitalistille ilmaiseksi).

Tuen periaate on yksinkertaisestia tukea, ja laajemmalta perusteeltaan se on eräänlainen kansallinen vakuutus, jota verojen avulla kansan suurin ja dynaamisin luokka, eli työväenluokka itse itselleen maksaa - juuri auttaakseen omaa kollektiivista selviytymistään niin luokkasodassa, kuin kapitalismiin kuuluvien kriisiaikojen kestämisessä.

Hyökkäys tätä vastaan on niiden tahojen toimia, jotka käyttävät mahtipontisesti mottonaan "vapautta ja vastuuta".

Vapaus ja vastuu ovat tässä talousjärjestelmässä vain viidakon lakeja - vahvin (etuoikeutetuin ja tilanteeseen sopivin) selviää, ahnein saa ihmisoikeuden, jokainen joutuu kilpailemaan selvityäkseen ja kaikki käy sotaa toisiaan vastaan paitsi sotaherrat, eli kapitalistit jotka ovat puppettien mestarit.

Voidaankin sanoa, että kapitalistilla on vapaus myydä firma halpatuontomaahan kun omistajaporras sitä toivoo, jolloin normaalille duunarille jää vastuu selvitä saatuaan kenkää. Siksikin tämä tukijärjestelmä on ei-vain-laupeuteen, vaan myös oikeudenmukaisuuteen perustuva.

Muutoin taas, ne työläisluokan edustajat jotka tätä "vapauden ja vastuun"-periaatetta kannattavat, kuin myös tätä orjatyöuudistusta, saisivat ajatella että kenen lauluja he todellisuudessa nyt laulavat.

Vastuusta siinä on myöskään turha puhua, sillä jos itse edustaa pääasiassa sitä tahoa, joka saa palkkaa - se taho kun on vain näennäisesti vastuussa itsestään; sillä se kuuluu työväenluokkaan, jolloin se on osana yhteiskunnan osasta jonka toimeentulo ja status ovat aina kiinni jostakin muusta kuin itsestään - siitä joka heidät omistaa, eli siitä joka palkkaa tai joka antaa kenkää. Tai joka maksaa heidän työttömyyskorvauksensa. - Vastaapainoksi mainittakoon, että kapitalisti ja hänen voittonsa taas ovat kiinni tästä kyseisestä dynaamisesta ja riistettävästä luokasta, jonka työ on luonut kaiken hyvinvoinnin, aivan kuten myös kapitalistin voitot.

Kapitalistisessa yhteiskunnassa parhaita palkitaan vain siihen saakka, kunnes tulee joku muu joka voidaan ottaa massasta, joko kokoneempana, koulutetumpana tai muuten vain "sopivampana" (lama on se, kun tämä allas järjestetään uudestaan).

Se_ei_ole_tahtokysymys, että voiko elämässä olla oman onnensa seppä automaattisesti, tai että "voiko vain töihin mennä". On olemassa kasvava allas tätä kyseistä dynaamista, kansallista työväenluokkaa, joka nykyisin rupeaa olemaan jo koulutuksestakin huolimatta helisemässä - tästä huolimatta tulevaisuus näyttää vain jaaritteluja ulkomaisen halpatyövoiman lisäämisestä ja oman kansan orjuuttamisesta.

Siksi tämä jo aiemmin mainittu "kannustaminen" on poikkeuksellisen irvokas termi, se kun kuvaa mekanismia jolla kapitalismin toimimattomuudesta rankaistaan sitä osaa kansasta, jonka riistämisellä se ylipäänsä edes toimii!

Lisäksi, kukaan joka on kasvanut hyvinvointivaltiossa, jossa on saanut voinut nauttia sen antimista,joita ovat esim. koulutuksen, terveydenhuollon ynnä työvoimalakien luomat edut sun muun sellaiset etuoikeudet, eivät voi sanoa että ovat ottaneet suoranaisesti vastuuta, ei, vaan he ovat nauttineet eduista, jotka ovat voineet kääntää omiksi eduikseen. Nytkö he olisivat niitä, jotka potkaisisivat alas ne samat tikapuut joita pitkin itse ovat päässeet ylös? Se olisi omaan altaaseensa kusemista, ilman että ottaa huomioon sitä, että jonain päivänä tulee nielaisemaan.

Siispä, on syytä tietää minkälaista soppaa tässä ollaan meille keittämässä.

Nyt tätä tasapainottavaa tekijää, eli kansallista tukijärjestelmää ollaan purkamassa, ja hyökkäys on  aloitettu:

Osallistavan sosiaaliturvan tavoite on ehkäistä työkykyisten työttömien syrjäytymistä, kannustaa osallistumiseen, ja samalla lisätä sosiaaliturvan yleistä hyväksyntää yhteiskunnassa.

Työryhmän tehtävänä on vuoden loppuun mennessä

• määritellä osallistavan sosiaaliturvan sisältö

• tehdä ehdotukset toimeentuloturvaan tehtävistä muutoksista

• tehdä ehdotukset palvelujärjestelmään tehtävistä muutoksista

• määritellä osallistavan sosiaaliturvan järjestämisvastuu ja selvittää rahoitus

• tehdä ehdotukset mahdollisesti tarvittavista lainsäädäntömuutoksista

• arvioida pilotoinnin tarvetta ja tarvittaessa käynnistää pilotointi jo työryhmän toimikauden aikana.

PS. Seuraavien ammattiryhtien on syytä alkaa pohtia uutta ammattia, tai orjan uraa kun synkkä tulevaisuus pääsee valloilleen. Kiitos kapitalismin, se, että työ ja tuotanto hoidetaan roboteilla, lisääkin työttömyyttä, eikä suinkaan paranna elintasoa. Täydellisen Järjestelmän yhteiskunnassa esim. kansalaispalkka saisi tälläisen myötä yhä suuremman oikeutuksen; työtä tarvitsee tehdä vähemmän, ja sitä on vähemmän, koska joko on lama tai kehitys on jo niin pitkällä että sen voi hoittaa robotit. Mutta nyt kapitalistinen malli tekeekin tämän "joutuporukan" orjikseen, ilmeisesti ihmettelemään ja ajoittain huoltamaan robotteja jotka veivät heidän työnsä?

Raportti: Nämä ammatit häviävät ensin Suomesta – onko omasi listalla?

Etla: Suomesta uhkaa hävitä kolmannes työpaikoista – pomot ja asiantuntijat eivät uhattuina

Oliko Natsi-Saksa Parempi Paikka Asua Kuin Nykyinen Suomi? (Hämmentävä Aikamatka Mika Waltarin Parissa)

Prologi

Allekirjoittanut on Mika Waltarin ystävä, ja koska hän vihdoinkin sai jouluna aikaa lukea hankkimiaan kirjoja, hän myös pureutui Waltarin Matkakertomuksiin.

Tälläinen nostalgikko, joka omaa satunnaista kaukokaipuuta ja pitkällisen haaveen pystyä matkusrtamaan ajassa, tietysti nautti näistä kertomuksista.

Mutta myös hänen poliittinen ja historiasta kiinnostunut puolensa heräsi, vieläpä tavalla jota voidaan kutsua: Kaikki ei ole kohdallaan-fiilikseksi (hämähäkkimiehen vaistojani toisinsanoen siis kutkutti).

Nyt, Fundamentti alkaa palailla joulu- ja talvilomiltaan pikkuhiljaa, ja avauksena onkin tämä varsin mielenkiintoinen ja monitahoinen, ja monikerroksinen katsaus Natsi-Saksaan sen ulkopuolisen, ja melko ansioittuneen aikalaisen, eli Mika Waltarin silmin.,

Asiat joita tulette lukemaan voivat sotia montaa nykytietämystä vastaan, ja toisaalta ne herättävät sellaisia huomioita, joita historian uusiutumisen mahdollisuus herättää.

Aion ensin laittaa lainaukset, ja hyvin lyhyet selvitykset niistä (jos niitäkään), ja sitten selitän paremmin mitä tarkoitin.

- Sen sanon, että lukija voi ihmetellä, miten tätä Waltarin teosta ei olla kielletty kokonaan.

Tuntematon Saksa 1939

Tekstien alkupuolella on varsin "tuttua tekstiä", joka kuitenkin pian ottaa yllättäviä käänteitä.

Olin menossa näkemään kaiken omin silmin, yksin, tuntemattomana, kenenkään opastamatta. Ja kierrettyäni Skandinavian maat, joiden sanomalehtien otsakkeet kiljuivat Saksan juutalaisvainoista ja tavalliset sivistyneet ihmiset kehoittivat ottamaan evästä mukaan, koska Saksassa kuulemma ei saa kylliksi ruokaa, olin tosiaan kylliksi preparoitu näkemään kummituksia. 

Tulin Berliiniin muutamia päiviä suurten juutalaismellakkain jälkeen. Siitä kertoi enää vain siellä täällä jokin laudoitettu myymälänikkuna sekä niin Berliinissä kuin Münchenissäkin jokaisen ravintolan ja kahvilan oveen liimattu punareunainen julistus: Juutalaisilta pääsy kielletty!
Yhdessä ainoassa paikassa humautettiin: Juutalaisia ei tänne toivota!

Ollessaan Berliinin valtiopäivätalossa pidetyssä juutalaisvastaisessa näyttelyssä.

Joku harmaapartainen, kiltin näköinen setä huomautti lainkaan ääntään vaimeuttamatta seuralaiselleen räpytellen likinäköisesti silmiään tutkijain kuperain silmälasien takaa: "Voiko tämä kaikki tosiaan olla valhetta?" Kauhupropagandan kaikkien sääntöjen mukaan olisi nyt johnkun pitänyt iskeä häntä pampulla päähän. Vilkaisin odottavasti ympärilleni, mutta mitään ei tapahtunut. Muutamat lähinnä seisovat vain käänsivät häveliäästi päänsä poispäin. 

Joka tapauksessa tuntuu siltä, että Euroopan kohtalo ratkaistaan Saksassa niinä aikoina, joita elämme. Me täällä Euroopan selän takana hiljaisessa, rauhallisessa maassa näemme Saksan yhä vielä perin unisin silmin. Viime vuonna Saksa muuttii Euroopan kartan. Se on muuttava vielä muutakin. Se kieltää arvoja, joita meidät on kasvatettu pitämään inhimillisen elämän perusarvoina. Meiltä puuttuu edellytyksiä sen logiikan ymmärtämiseen, sillä kaikki vastaväitteet kilpistyvät tosiasiaan, että mahdolliset väittelijät puhuvat kokonaan eri kieltä. Mutta tuo logiikka on johdonmukaista. Se on tehnyt Saksasta Euroopan tällä hetkellä mahtavimman suurvallan. Saksa on myös Euroopan ehkä ainoa maa, jossa nuoret ihmiset nykyään uskaltavat mennä naimisiin ja saada lapsia tulevaisuutta pelkäämättä. 

 "Hyttystä ammuttiin tykillä" (viittaa siihen, että Saksan vaaraa kaikille ulkopuolisille on liioiteltu).

Yllättävin ja samalla leimaavin piirre, joka painuu satunnaisen matkailijan mieleen nykyisestä Saksasta, on se ilo ja vapautuneisuus, joka kuvastuu nuorista ihmisistä, melkein uskonnollinen hurmio, joka tekee elämän helpommaksi jokaiselle, joka uskoo. Miljoonat ihmiset ovat huokaisseet helpotuksesta havaitsessaan, ettei heidän enää tarvitse ajatella itse puolestaan, vaan että joku - heitä suurempi - ajattelee heidänkin puolestaan.

Kaikelle vierasmaalaiselle vihamielinen valtio?

Jo saksalaiset isäntämme ansaitsisivat oman lukunsa. Heidän loppumaton vieraanvaraisuutensa, kärsivällisyytensä ja alinomainen huolenpitonsa puhumatta järjestelytaidosta, jota tällaisen suurkokouksen sujuminen vaatii, ansaitsevat kaiken kunnian. (kommentaari kirjailijakokouksesta)

Jäykkä sotilasvaltio?

Saksan nykyiselle mentaliteetille on kaikki kaavamaisuus perin vierasta, ja vain karhunpalveluksen itselleen ja maallen tekevät ne, jotka pyrkivät uuteen Eurooppaan ulkonaisten eleiden voimalla tai kättään pystyyn kohottelemalla. Jokaisella maalla on omat tapansa ja omat ajatuksensa, ja uusi Saksa tunnustaa täysin niiden arvon, koska ne vuorovaikutuksessa keskenään tulevat vaikuttamaan uuden elämänsisällyksen rakentumiseksi. Vapauttavaa ja rohkaisevaa oli vakuuttua tästä kaikesta, se jäi panavimmaksi elämykseksi kauniilta matkalta.

"Sodan Berliinissä" (vuosi 1942)

Koska  nykyhetkenä aloitetaan keskustelu aina ruoasta, aloitan Berliininkin suhteen tästä jännittävimmästä ja sisällyksekkäimmästä kysymyksestä. Suomesta saapuneelle vieraalle tarjoaa nykyisen Saksan ruokapöytä huomattavan yltäkylläisen kuvan. Annokset ovat runsaammat ja monipuolisemmat kuin meillä. Niinpä suomalaiseen tekee lähinnä huvittavan vaikutuksen se, että saksalaiset, jotka saavat lihaa 50 grammaa päivässä sekä voita, margariinia ja juustoa puolta enemmän kuin me, kovin mielellään ja ensimmäiseksi viittasivat näiden tarvikkeiden puutteeseen. 

Vaatetustilanteesta en voinut luoda itselleni tarkempaa kuvaa. Sen vain panin merkille, että tavalliset normaali-ihmiset olivat yleensä erittäin hyvin pukeutuneita ja että saksalaisen naisen pukeutumismaku on kehittynyt edelleen menneisiin aikoihin verraten. Jonakin aamuvarhaisena nousin myös viiden tienoissa kiertelemään maanalaisella radalla huomioidakseni työpaikkoihin rientäviä työläisiä enkä havainnut työpuvuissa tai jalkineissa mitään puutteita. Saksan armeijan erinomaiset varusteet tiedämme jo, niin ettei niistä tarvitse mainita. Työläinen nykyisessä Saksassa on huollon suhteen armeijaan verrattavissa. Sen sijaan panin merkille, että vielä lokakuun leutoina alkupäivinä saattoi silloin tällöin nähdä neitosia, jotka kulkivat plajain säärin sukkia säästääkseen. Samoin panin merkille, että tät tapaa näyttivät harrastavan nimenomaan sellaiset neidot, joiden säärissä oli myös jotakin nähtävää. 

Seuraava kohta on liittyen vaihtokauppaan, jota käytiin mm. kortilla olevalla tupakalla, sisältäen mielenkiintoisen näkökulman siihen ajatukseen että natsivalta olisi ollut jatkuvasti ihmisten papereita tarkasteleva, poliisivaltio.

Tämä vaihtokauppajärjestelmä on perin viatonta luonteeltaan, ja joskin se sinänsä lienee kiellettyä, ollaan nykyisessä Saksassa suuripiirteisiä eikä kiinnitetä huomiota pikkuseikkoihin. Kaikenlainen poliisikomento ja valvonta on nykyisessä Berliinissä täysin vieras ilmiö. Viranomaisilla on muuta ja tärkeämpää tekemistä. Eläköön kukin, niinkuin haluaa, mutta jos joku henkilö osoittautuu teolla yhteiskunnalle vaaralliseksi, silloin rangaistus on myös todella ankara - enkä voi mitään sille, että mielestäni tällä järjestelmällä on puolensa. 

Niinpä ihmiset puhuvatkin kaikista asioistaan, puuttreista ja mahdollisesta tyytymättömyydestään niin luonnollisen avoimesti julkisimmissakin paikoissa, että se hämmästyttää vierasta. PIeni, viaton nalkutus on ominaista tämän hetken berliiniläiselle ja sellaisenaan paras osoitus, ettei tämä jättiläiskaupunki vielä tiedä mitään sodasta ja todellisesta puutteesta. 

Jos työväki ja sotaväki olivat hyvin huolletut, niin myös yleinen, kansallinen yhteishenki oli verrattoman vahva.

Itsestään selvää on, että sodasta ja sen päämäärästä ei ainoallakaan saksalaisella ole muuta kuin yksi mielipide. "Tietysti sota on käytävä voittoon asti, muuten on parempi, että kaikki kuolemme" niinkuin muuan yksinkertainen naistyöläinen maanalaisen radan vaunussa minulle huomautti.

Etenkin tämä seuraava on mielenkiintoinen kohta, sillä juuri tässä tuntuu siltä kuin olisi kyse modernista Suomesta! Tätä ennen oli kirjoitettu miten toisaalta ihmiset olivat surullisia sodan vuoksi, ja kuinka omia kaivattiin takaisin rintamalta (heitä koski 3 viikon loma).

Ja uuden Saksan yhteinäinen elämänusko tekee kenties uhrin antamisen helpommaksi yksilölle, kuin individualistisessa Suomessa, jossa jokaisen on itse ja yksin taisteltava oma taistelunsa sisimmässään.

Individualistinen, kapitalistinen, "vapauden ja vastuun" Suomi oli näemmä tuolloin saman ongelman alla, kuin se on nyt. Toki, se on kylläkin hieman sosialismilla kesytetty, mutta laman edetessä sen kansa on yhä pahemmin eksytetty jokaisen sotaan jokaista vastaan, - ja täten tämä hajottamalla hallittu kansa saadaan unohtamaan yhtenäisyys ja alistumaan sortoon; "sillä vaikka itsellä ei olisi valtaa, niin aina on parempi että tässä asetelmassa tuo sortuu kuin minä."

Epilogi

Vaan nyt kun tämä aikamatka on ohitse, on epäilemättä jokaisen ajatteluun kykenevän henkilön pää pullollaan ajatuksia.

Mistä tässä oikein on kyse?

Oliko Waltari natsi? Vaiko muuten vaan höppänä ettei tiennyt sitä aikalaisena, minkä me tiedämme nyt, katsottuamme elokuvia, dokumentteja ja otettuamme vastaan kouluopetusta? Sillä minkä voimme sanoa varmaksi, on se, että tuollaisia asioita ei voisi kukaan kirjoittaa natseista tänään, ilman että hänet leimataan sellaiseksi itse!

Vai oliko natsien hirveyttä liioiteltu?

Sillä eikö historia ole voittajien kirjoittamaa, jolloin tässä tapauksessa toinen sosialistinen aikalainen, eli kommunistinen Neuvostoliitto sai sysättyä muiden liittolaisten kanssa kaikessa yhteiskymmärryksessä syytteet hirviöimäisyydestä, hävinneen vallan kylmenevälle raadolle, saaden näin samalla kiillotettua kilpensä niistä rikoksista, joita se teki omaa kansaansa kohtaan?

Mikä seikka nyt onkin tiedettävä, on se että tuon ajan mitä suurin sytyke sotaan oli kapitalismi.  Sillä se oli kapitalismi, joka sai aikaan niinkin suuren tilauksen näille kahdelle sosialismin muodolle; kansallissosialismille ja kommunismille*. Se oli kapitalismi luontaisine kriiseineen - jollainen nytkin repii eurooppaa - joka ajoi ihmiset äärimmäisiin ratkaisuihin ja tiedostamaan sen että jotain oli pakko tehdä. (*Kommunistit propagandasyistä alkoivat kutsua natseja fasisteiksi, jotta erotus olisi mahdollisimman suuri näillä kahdella sosialismin sovellutuksellle. Samalla kun Amerikka jäi kapitalismin alaiseksi, jonka jälkeen ihmiskunta oli taas sen alkuperäisen ongelman edessä, kun tilanne kärjistyi kylmän sodan muodossa - mutta siitä lisää jonakin toisella kerralla.)

Entäs me, nyt?

Kyllähän meillekin sanotaan että Suomessa on asiat hyvin.

Mikä kyllä pitää paikkansa, etenkin jos vertaa hirveimpiin paikkoihin.

Mutta eikö ole  ironista, nyt kun pysähdyt ja mietit maamme eripuraisuutta, yhä nousevaa luokkatietoisuutta ja tietenkin sitä, että meillä on tuomittu oikeudessa asti, täysin mielivaltaisesti ja sananvapautta raiskaten, niitä poliittisia ja yksityisiä toisinajattelijoita, jotka ovat uskaltaneet puhua "virallista totuutta" vastaan?

Mitä jos me luulimme olleemme he, jotka katselevat eläimiä jotka ovat häkeissään, mutta emme ymmärtäneet, että me olemme itse olleet koko tämän ajan niitä (massakontrollin alaisia) eläimiä?

Nimitäin jos miettii natsien mainetta, oli Waltarin todistuksen perusteella perus-sakemanni kuitenkin aika tyytyväinen, ja jopa eleli arvostelijoitaan paremmissa oloissa, vaikka välillä kiukuttelikin - silti uskallan veikata, ettei hänkään ollut täysin tietoinen mitä tapahtui kulissien takana. Myös Hitler rakensi yhtenevää eurooppaa.

Kuten sanoin, tämä herättää monia ajatuksia.

[DISCLAIMER: Ja ei, tämän tekstin ei ole tarkoitus olla "vaarallisen natsin ulostulo kaapista", vaan haastava, ajatuksia herättävä ja totunnaisuuksia kyseenalaistava - tiedoksi heille,  jotka saavat aiheena olleesta teutooniporukasta, tai pelkästä heidän kollektiivisen nimensä mainitsemisesta, ns. affektiivisia reaktioita].